Vessassa nopeasti käyjät

Pihlajanmarjoja Hermannissa.

Julkisesssa vessassa nopeasti käyvät ihmiset. Te ansaitsette kirjallisen kiitoksen ja nyt olette sen saava.

Te ihmisten aatelisto, jotka ette jää selaamaan instagramia, ette vastaile sähköposteihin tai lue iltapäivälehtien otsikoita sillä välin, kun kopin oven edessä on kasvava jono. Vaikka on hyvin ymmärrettävää, että kesken hektisen elämän sitä kaipaa pientä rauhoittumisen hetkeä, joka niin mukavasti juuri siinä pöntöllä istuessan onnistuisi. Mutta te ette tee sitä kopin ulkopuolella jonottavien ihmisten kustannuksella. Se tekee teistä erityislaatuisen epäitsekkäitä, omasta ajastaan antavia, ihailtavia ja ylöspäin katsottavia yksilöitä.

Te nopeasti vessassa käyjät teattereiden väliajoilla, festareiden bajamajakeskittymissä, ruuhkaisissa kahviloissa. Te olette fantastisia.

Te kauniit, hyväsydämiset ihmiset, jotka olette jo etukäteen miettineet, että kun jonon vuoro osuu omalle kohdalle, niin suitsait koppiin, housut alas, ruumiineritteet pönttöön, housut ylös ja matka jatkuu!

Yleensä te kuulutte myös siihen kulttuurin kermaan, joka kakkoshädän jälkeen poikkeuksetta harjaatte pöntön ettekä jätä seuraaville kävijöille (saati siivoojalle!) vastenmielisiä terveisiä.

Te poistutte kopista ylväinä, pystyssä päin. Sillä teillä on kaikki syy siihen. Ehkä nyökkäätte jonossa seuraavalle tulijalle vienosti: tässä sitä ollaan samassa veneessä, molemmilla hätä, toisen juuri hoidettu, toisen taas pääsee pinteestään pian – jopa odottamattoman pian. Ja kiitos tästä kuuluu tietenkin jalolle nopeasti vessassa kävijälle.

Te hienot, hyvätapaiset, epäitsekkäät valioyksilöt. Teille haluan sanoa: Kiitos.

Ketkä muut ansaitsevat julkista kiitosta?