Viisaudet, jotka pomoni opetti työelämästä

Meillä oli eilen töissä tunteellinen aamiainen: Vietettiin mun entisen pomoni läksiäisiä. Kyseessä ei ole kuka tahansa boss lady, vaan Lilyn ja Trendin päätoimittaja, Jenni Lieto.

Olen tehnyt enemmän tai vähemmän töitä hänen kanssaan kahdeksan (!?) vuotta, ja siksi tuntuu ihan uskomattomalta, että hän ei olekaan enää sermin toisella puolella ensi viikosta lähtien. Jenni on mulle instituutio, valtamerilaivaa varmoin ottein ohjaava kapteeni (okei, nyt meni kielikuvat heti pateettisen puolelle). Juteltiin pitkät pätkät Jennin läksiäisissä, mitä kaikkea hän on opettanut työelämästä (ja elämästä noin muutenkin).

Tajusin, että mun kannattaa kirjoittaa nämä opit ylös, koska nämä ovat aivan törkeän hyviä ohjenuoria naiselle, joka haluaa menestyä elämässään. Siksi kerron ne nyt myös teille.

Mitä olen oppinut Jenniltä?

Kehu aina omiasi. Jennillä on tapana ylistää tiimiään ja työkavereitaan paitsi heille itselleen, myös eteenpäin. On suorastaan euforinen tunne törmätä johonkin ihailemaani urahahmoon, joka yllättäen sanookin: ”Aa joo, sä olet Julia. Jenni on ylistänyt sun nerokkutta vaikka kuinka paljon.” Jenni on tiukissa tilanteissa myös pitänyt aina mun puolta, mikä on kasvattanut omaa itsevarmuutta työelämässä ihan alkumetreiltä saakka. 

Nosta muita naisia. Jenni on yksi vahvimpia naisia ja feministejä, kenet tunnen. Ehkäpä siksi hänellä on varaa nostaa muita naisia urallaan, enkä ole koskaan nähnyt häntä etenevän kyynärpäätaktiikalla. Jenni on myös todella tarkka ja hyvä rekrytoija. Hehheh, hän onkin palkannut mut kahteen (itse asiassa kolmeen) eri työhön.

Elämä ei ole pelkkää työtä. Kun Jenni rekrysi mut kahdeksan vuotta sitten A-lehdille, hän kysyi muutaman kuukauden jälkeen, kelailenko näitä duunijuttuja iltaisin. Uumoilin, että mun olisi pitänyt sanoa käyttäväni illat miettien juttuideoita, mutta vastasin kuitenkin totuudenmukaisesti: ”En.” Siihen Jenni sanoi: ”Hyvä! Jos osaa työpäivän jälkeen päästää irti duunijutuista, pääsee pitkälle. Se on taito, jonka monen uraohjuksen pitää opetella kantapään kautta.” Silloin ajattelin, että jos tuon luokan big boss ei mieti työasioita himassaan, niin en sitten minäkään.  

”Ei ole vääränlaisia kenkiä, on vain vääränlaisia kulkuvälineitä”, sanoo hän 15 sentin koroissaan. Kun aloitin työt supertyyläkkäässä naistenlehdessä, kävin vimmaisesti shoppailemassa etukäteen, sillä pelkäsin, että työpaikalla pitää olla aina vimpan päälle. No, ei pitänyt (ja nykyään menen aika usein sukat sandaaleissa tuolla käytävillä). Jenni on kuitenkin tyyliguru, jolta olen oppinut, että vaatteilla, meikeillä ja hiustyylillä voi hullutella rauhassa: yhtenä päivänä pukeutua töihin kuin juhliin, toisena päivänä kulkea verkkareissa (toki Jenni mustissa verkkareissa on glitteriä).

Työllä pitää olla myös syvempi merkitys. Mun mielestä työn pitää tuoda maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa, ja senkin olen tajunnut näiden kuluneiden vuosien aikana. Ne brändit, joita Jenni on ollut luotsaamassa (kuten Demi, Lily ja Trendi) pitävät tyttöjen ja naisten puolta. Kaikki eivät sitä tässä maailmassa tee, ja siksi on tärkeää, että on paikkoja, joissa tasa-arvon vaatimus kulkee dna:ssa.

Kaikesta voi vitsailla – ainakin jälkikäteen. Nettisaitteja on kaatunut, niihin on tullut kaikenlaisia hyökkäyksiä, uudistukset ovat venyneet, uloste on osunut tuulettimeen. Joskus on vituttanut niin ettei veri kierrä. Mutta jälkikäteen näistä on aina tullut mahtavaa anekdoottimatskua, jolle on voitu nauraa lounaalla. (Kikkeleiden yö, never forget.) Myös lapsuuden traumat, paska mutsi -fiilikset ja erinäiset helvetilliset vastoinkäymiset elämässä ovat oikein hyvää materiaalia mustalle huumorille.

Ah, tältä naiselta olen oppinut niin paljon. Hän on ollut mulle jo vuosia esikuva, joka on aina laittanut riman korkealle ja jonka arvostusta olen niin kovasti janonnut – ja myös saanut.

Hulluutta, että Jenni siirtyy seuraaviin hommiin muualle. Hän tulee aina olemaan mulle se pomo, joka johdatti mut työelämään ja nosti mun ammatillisen itsetunnon sille tasolle, millä sen kuuluukin olla. 

Kiitos!

Millaisia työhön liittyviä oivalluksia te olette saaneet esimiehiltänne?

Kuvat: Jenni (eikä kukaan muukaan) ei opettanut mua taittamaan. Mutta tällaisia kuvia kuulkaas löysin vuosien varrelta (suttuiset omiani, muut A-lehtien kuva-arkistosta)

Lue myös:

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka tylyttävät pikkuvauvojen äitejä

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa