Viisi Joensuun-loman kohokohtaa

En oikein osaa sanoa, mistä Joensuu-rakkauteni on alkanut, mutta jostain syystä mieleni aina halajaa sinne. Hah, ehkä se johtuu siitä, että Joensuuhun ei liity kohdallani minkäänlaisia sukuvelvoitteita. Lisäksi olen käynyt siellä ensimmäistä kertaa ihan mun ja Tikin seurustelun alkumetreillä viettämässä aivan älyttömän hauskan viikonlopun (Tikin kutsumana vuonna 2009). Olen myös bailannut ahkerasti Ilosaaressa, mökkeillyt monena kesänä Pohjois-Karjalan Sanomalehtimiesyhdistyksen idyllisellä saarella (joka muuten vaihtaa nyt nimensä, voitte tästä jutusta lukea alkuperäisen nimen, en aio tässä mainita) ja nauttinut ystävämme Tuomaksen omakotitalon vieraanvaraisuudesta lukuisat kerrat.Joensuu edustaa minulle vapauden ja rakkauden tyyssijaa. Tällä kertaa hauskinta oli seuraavat asiat.1. Nähtävyyspäivä JoensuussaAloitimme päivän vierailemassa uudistuneessa Botaniassa, jossa otin erityistä huumaa kaktushuoneesta. Tämän jälkeen kävimme Local Bistrossa, sillä Tiki oli lukenut netistä, että se on 50. paras ravintola Suomessa. Menin sitten keulimaan tällä instassa ja sain välittömästi noin kymmenen viestiä, jossa kerrottiin, että itse asiassa Local Bistro on 36. paras ravintola. Tiedoksi kaikille ja pahoittelut virheestä! Mutta tiedoksi myös, että join siellä aivan erinomaisen mocktailin!Jatkoimme Mukulakadulle lasten museoon, joka oli uskomaton hitti Alpulle. Se sijaitsee Carelicumissa Siellä olisi voinut aivan kepeästi viettää vaikka koko päivän, jos olisi ottanut eväät mukaan (junavaunussa saa syödä eväitä). Koska oli torstai keskipäivä, paikka oli melko tyhjä ja Alppu kyselikin useaan otteeseen: "Missä muut lapset ovat?" Hän joutui tyyttmään minun ja Tikin kanssa leikkimiseen, ja leikittiinkin siirtomaakauppaa, junalla ajamista sekä laivalla matkustamista. Kaikenlaista askarointimahdollisuuttakin olisi ollut, mutta niihin emme kyenneet.Omituista kyllä Alppu tykkäsi yhtä paljon myös Carelicumin yläkerrassa sijaitsevasta Pohjois-Karjalan museo Hilman perusnäyttelystä, jossa esitellään Joensuun historiaa. Tai ainakin oli aivan uskomattoman vaivalloista saada hänet pois näyttelystä. Naurettiin Tikin kanssa, kun jouduimme lopulta mellakkapoliiseina tekemään niin, että minä otin ylävartalosta ja Tiki jaloista kiinni ja sitten kannoimme rimpuilevan ja huutavan lapsen hissiin. Hississä kysyin, haluaako Alppu painaa ykköskerrosta, johon hän kohteliaasti vastasi että kyllä, hiljeni hetkeksi ja painoi nappulaa ja sitten taas aloitti hirveän vastusteluhuutonsa. Hissin nappulan painaminen on pyhä hetki.Kun Alppu oli viimein saatu puettua haalariin ja köytettyä rattaisiin, menimme vielä Joensuun kampukselle kahville ystävämme Riston kanssa. Hänen kanssaan olen vaihtanut jo vuosia hyviä käpertymiskokemuksia chatissa, ja fysiikkona hän arvostaa esimerkiksi vuokakaavioita, joita voi tehdä käytännössä mistä tahansa (kuten käpertymisestä).Tiki on aikoinaan opiskellut yhteiskuntapolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa (silloinen Joensuun yliopisto), joten siksikin on hauska käpystää tuolla alueella.2. Pyrähdys Kolilla kylpylässäPerjantaina teimme retken Kolille, ja päivä oli jokaisella mittapuulla täydellisen onnistunut.3. Viimeiset irti talvestaJoensuussa oli aivan järjettömästi lunta. Mielettömiä kinoksia kaikkialla. Laitoin kuitenkin merkille, että kaikki jalkakäytävät oli esimerkillisesti aurattu, eikä missään ollut vaikeaa kulkea vaunujen kanssa. Lisäksi huomasin, että Joensuussa ihmiset oikeasti talvipyöräilevät. Analysoin, että syitä tähän on se, että siellä pyöräteitä on paljon paremmin kuin Helsingissä, kaupunki on tarpeeksi kompakti ja Joensuusta puuttuu raivostuttavat ylä- ja alamäet, jotka välillä tekevät Helsingin talvipyöräilystä melko mahdottomia. Toisaalta Joensuussa on talvisin kylmempi ja enemmän lunta, joten tässä mielessä nostan hattua Joensuun ympärivuotisille pyöräilijöille!Otimme joka tapauksessa kaupunkiloman nimenomaan talviloman kannalta, ja Alppu oli aivan huumissaan valtavista lumikinoksista, joiden päälle hän pääsi kiipeilemään. 4. Tuomas eli TupiTupin kolmekerroksinen koti, josta me saimme käyttöömme yhden kerroksen, on onnen ja autuuden tyyssija. Se johtuu paitsi Tupin tyylikkäästä sisustuksesta ja mahtavasta pihasta (jossa kesäisin on ihana grillata), ennen kaikkea Tupista. Ajattelen usein vielä pitkään jälkikäteen Tupin lakonisen monotonisella äänellä kertomia tarinoita ja nauran ääneen. Tällä kertaa Tupi kertoi esimerkiksi siitä, miten ala-asteella häneltä oli vedetty suusta hammas, koska oli ajateltu sen olevan maitohammas. Hammas ei ollut meinannut lähteä, ja pitkän kiskomisen ja hampaanirroitusprosessin onnistumisen jälkeen oli käynyt ilmi, että kyseessä olikin rautahammas. Mutta 1980-luvulla elämä ei ollut niin justiinsa.5. Junamatkat!Olimme alun perin ajatelleet vuokrata auton, mutta sitten rupesimme miettimään, että juna on itse asiassa mukavampi vaihtoehto matkata itään. Sillä pääsee autoa nopeammin, junassa pystyy liikkumaan ja tekemään Alpun kanssa kaikenlaista sekä syömään ravintolavaunussa. Ennen kaikkea tuon ison vatsan kanssa ei tehnyt enää mieli istua kuutta tuntia pienessä tilassa ilman mahdollisuutta päästä vessaan tai jaloittelemaan. Hehe.Menomatka oli siitä hauska, että Alppu tutustui leikkivaunussa todella suloiseen joensuulaiseen viisivuotiaaseen poikaan, joka otti heti Alpun mukaan leikkiinsä. Kun hän kysyi Alpun nimeä (olin liikuttunut, sillä en ole koskaan aiemmin kuullut Alpun käyvän tällaista keskustelua kenenkään kanssa), lapseni vastasi: "Minä olen iso A."Ööö what! Mistä se sellaista on oppinut?!Joka tapauksessa, lapset juoksentelivat ja kikattelivat muuten autiossa leikkivaunussa aina Parikkalasta Joensuuhun saakka.Puolisen tuntia ennen määränpäätä vastaantuleva juna ajoi hirvilaumaan, mikä tarkoitti sitä, että myös meidän juna seisoi puolitoista tuntia odotellen, että hirviparat saadaan kaavittua junan puskurista pois. Myöhäiseksi venynyt saapuminen sai tietenkin meidän väsyneet pojat vain riehumaan hysteerisemmin. Sitä oli ihan hauska katsella.Huomasin kyllä, että nyt oltiin syvällä idässä, kun sekä ravintolavaunussa että muissa vaunuissa kuulin useamman seurueen keskustelevan siitä, kuka saa pitää hirvenlihat: junan kuljettaja, pelastuslaitoksen ihmiset vai joku muu. Tämä jäi minulle mysteeriksi (siis että kenen pakastimeen liha päätyi).Lauantain paluumatkakin sujui jotenkin tosi helposti, ja huomasin, että Alppu on todellakin kasvanut ja järkevöitynyt. Kolmevuotiaan kanssa on huomattavasti helpompaa matkata kuin vaikkapa rasavillin ja juuri kävelemään oppineen 1,5-vuotiaan kanssa, vaikka ei puolitoistavuotiaskaan mitään huonoa seuraa ole.Olen yhä entistä vakuuttuneempi siitä, että tällaisia arjesta irti -kokemuksia voi saada oikein hyvin myös kotimaan sisällä lomaillessa. Parasta tässä on se, että kun tekee tällaisia suht edullisia piipahduksia junalla ympäri Suomea, niitä on varaa tehdä paljon useammin kuin jos kävisi vaikka kerran vuodessa viikon reissulla Thaimaassa.Seuraava matka on jo onneksi varattuna, olen menossa Mirjan, Raisan, Mannen ja Marian kanssa Punkaharjulle viikonlopuksi äitiyslomani alkamisen kunniaksi <3Jos tulee mieleen suositella jotain kohdetta seuraavalle Joensuun-lomalle, niin kertokaa!Lue myös:Joensuun parhaat ravintolat, kahvilat ja kokemisetNautimme BotaniastaKoli toimi kolmevuotiaan kanssaPODCAST // FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN