Vuosi 2024

Tässä vaiheessa vuotta, kun on enimmäkseen pimeää, ulkona on lumetonta ja ankeaa, alla on koko perheen läpi käynyt vatsatauti ja kaiken maailman kaapeleita katkotaan Itämerellä, nousee ajatus, että huh huh, onneksi tästä vuodesta päästään. Joutaa mennä.

Ja sitten alkaa selata puhelimesta kuvia, ajautuu aivan sellaiseen aaaaah mun perhe ja ystävät ovat vain niin ihania, ja voi että mua on siunattu onnen hetkillä ja miten elämä onkaan näin ihanaa. (Kuinka ollakaan, mistään kauheuksista ei ole juuri kuvamateriaalia.)

Niin siinä mielessä tämä vuosikooste on erittäin hyvä tehdä nyt. Palautuu mieleen, että on tosi tosi paljon kaikkea, mistä on syytä olla valtavan kiitollinen.

Aloitetaan.

Uudenvuodenkävely antoi parastaan.

Tammikuu

Tammikuuhan on mun inhokkikuukauteni. Olen jo kyllästynyt pukemaan lapsia ulos ja no, kaikkeen muuhunkin. Mutta toisaalta jokainen auringonpilkahdus on uskomaton lahja, ja niitä oli tässä tammikuussa monia. Etenkin upeita auringonnousuja.

Meiän pienin aloitti päiväkodin. Olin siellä pari viikkoa tutustumassa hänen kanssaan, tällä kertaa minä hoidin sen kokonaan. Ensin yhdessä eka viikko pari tuntia kerrallaan, seuraavana maanantaina jäi jo toviksi ja sitten pikkuhiljaa täysiä päivä. Itkua oli, muttei mitään kestämätöntä. Ja aika nopeasti se loppui, ryhmän aikuiset ovat vain puhdasta kultaa. Poju löysi heti yhden opettajan, jonka turvalliseen syliin hän aina tahtoi jäädä.

Tein kaikenlaista! Kävin siskojen kanssa ystäväni Katan karonkassa Teatterimuseolla, menin ison porukan kanssa HopLoppiin, pulkkailin, ulkoilin, jopa luistelin lasten kanssa, keskimmäinen oppi luistelemaan. Osallistuin murhamysteeri-illalliselle. Vein lapset ja kummitytön Talvisirkukseen, päätin heti että tästä tulee perinne, koska se oli upea. (Mun äiti vie lapsenlapsensa sinne joululahjaksi tänä vuonna.) Kaksi vanhinta aloitti parkourin, jossa ne kävivät kevään. Tykkäsivät.

Sinkouduin tekemään Pekka Haaviston kamppista vapaaehtoisena. Fiilis oli upea, saatiin paljon aikaiseksi, kampanjaa oli tosi kivaa tehdä, siitä oppi paljon. Kaikenlaista koordinointia ja suunnitteluja ja somevaikuttajien lirkuttelua. Me saatiin aika monet sometyypit kertomaan ääneen, että äänestävät Peksiä (en siis käännyttänyt ketään, pyysin vain kertomaan omasta kannastaan ääneen). No, itsenäisyyspäivänä vitsailtiin Jasminin ja Natan kanssa, että olisi pitänyt olla opportunisti ja kannattaa Stubbia, niin olisi ropissut linnankutsu. (Hehe, enpä voinut tietää vielä tuolloin, että loppuvuodesta tulisin tutustumaan presidentin kansliapäällikköön MPK-kurssilla!)

Töissä kuvasin Ylen sketsejä (kurkkupukuvauva!), jatkoin Melkein kaikki perheestä -podin tekoa ja tein kaupallisia yhteistöitä. Mainostin ruokahävikistä kertovaa lastenkirjaa, Malmin seurakunnan toimintaa, Elisan tietuturvaa ja härkistä. Kivoja asiakkaita kaikki!

Lapset olivat ihania. Naapurin Laura kutsui ison jengin niille syömään runebergin torttuja, kyläiltiin, oltiin puistossa.

Kotona sisustin keskimmäiselle oman pienen pesän yhteen kaappiin ja leikkelin sekä uudelleenistutin tyräkkejä (kaikki mun istuttamat selvisivät!).

Helmikuu

Helmikuu on esikoisen synttärikuukausi. Ja koska hän on syntynyt niin lähellä ystäväänsä E:tä, pidettiin yhteissynttärit. Vuokrattiin Brahen puiston sisätilat ja kutsuttiin koko luokka. Ei lahjoja -mentaliteetti meni hienosti läpi! Muutenkin oli paljon kaverisynttäreitä, keskimmäinen kävi monissa juhlissa, kun päiväkotiryhmässäkin oli muodostunut kulttuuri, että kaikki kutsutaan (eikä lahjoja!!!!). Rakastan meidän aluetta.

Allekirjoitettiin Gummerukselle kustannussopimus Merjan kanssa. Nyt tuosta kirjasta on jo ensimmäinen käsisversio kommentoitavana, tammikuun 2025 aion omistaa kokonaan sen tekemiselle.

Pekka Haavisto hävisi kakkoskierroksen, melko niukasti. Onneksi Stubb on osoittautunut hyväksi presidentiksi, en tosin muuta ajatellutkaan. Pekka olisi ehkä vain tuonut vahvemmin esiin ilmasto- ja luontoasioita, jotka ovat mulle niin super tärkeitä.

Meillä oli vielä kevään ajan Hermannissa parin korttelin päässä yksiö, jota pidin työhuoneenani ja välillä menin sinne keskimmäisen kanssa viettämään tyttöjeniltaa. Ostettiin aina sama setti iltapalaksi: pensasmustikoita, karjalanpiirakkaa ja jogurttia. Hänen kanssaan on niiiiin ihana hengailla kahdestaan. Toivon, että pian tällä uudella systeemille päästäisiin kanssa olemaan kaksisteen.

Puolivälissä oli hiihtoloma, vietettiin se pitkälti Turussa: Luisteltiin Naantalista jäätä pitkin Muumimaailmaan, käytiin siskon puolison työpaikalla Vincitillä pallomeressä (ja hierovassa tuolissa!!!). Oli Mimmit sijoittaa -mimmien eli Pia-Marian ja Hannan kolmekymppiset (mitä vauvoja!).

Töissä podia, videoita ja kaupallisia yhteistöitä. Helmikuussa mainostin Espoon kaupunginteatteri &:n Erään itsemurhan anatomiaa (aivan huikea esitys, menkää katsomaan jos ikinä näette missään!), Finnwatchin yritysvastuulain lobbausta, Gummeruksen kirjoja ja hauskaa kyllä, vertaisvuokrauspalvelu Circutusta, joka sittemmin voitti mun kanssa Sininen pallo -ympäristöpalkinnon. Musta on kiva kirjoittaa nämä kaupalliset yhteistyöt ylös siksi, että muistan, et oon ihan omien arvojen mukaan tämänkin vuoden diilaillut! :)

Maaliskuu

Aloitettiin kuukausi lomailemalla Lohjan kylpylässä perheen kanssa. Lapset rakastavat kylpylöitä, ja me pyritään käymään aina uusissa mestoissa.

Juhlin sekä Laura Kangasluoman nelikymppisiä että Teemun ja Tuomaan lähtöä Hollantiin (ihanaa, juhlia!). Oli myös Storytel Awards -gaala, jossa olin ollut tietokirjakategorian tuomari. Juhlin Anni Sinnemäen 30 vuotta politiikassa.

Maaliksuussa oli pääsiäinen! Istutettiin kerrankin rairuohoa, itse asiassa valtava määrä. Oli hauskaa, kun kaikkialla vihersi. Virvottiin muutama naapuri noita-asuissa. Mentiin pääsiäiseksi Turkuun. Pitkäperjantaina tehtiin Sofian ja Sampon kutsumana pizzaa Vincitillä. Sitten avattiin huvilakausi, siellä oli niin kaunista, metsä pikkuhiljaa suli jäästä ja kevään merkit näkyivät. Esikoinen luki kokonaisen suht pitkän kirjan kahden päivän aikana, koska hän sai siitä palkinnoksi mummalta pelin.

Töissä oli yksi erityisen kiva päivä, kun mentiin Hannen kanssa Suomenlinnaan. Oltiin pyydetty Dorit ottamaan meistä provokuvia ja Essi meikkaamaan ja laittamaan hiukset. Yllättävän usein tulee sellaisia hetkiä, kun pitää jakaa omia kuvia jollekin taholle. Nyt mulla on Google Drive kansio täynnä kivoja kuvia itsestäni, josta voin laittaa linkin menemään pyytäjälle.

Töissä mainostin Fonumin puhelinkorjauspalvelua, Circutusta, Gummeruksen dekkaria ja Lundian aivan ihanaa kirjahyllyä.

Huhtikuu

Puisto- ja pihahommat alkoivat olla yhä mahdollisempia: pienin alkoi töpöttää keltaisella potkupyörällään eteenpäin. Pikkuhiljaa. (Loppukesästä se kruisasi menemään.) Poju oli aivan megafiiliksissä palloista, pelattiin jalkapalloa melkein missä vain. Hengattiin paljon myös Raisan pihalla. Käytiin Lammassaaressa lintutornilla lasten kanssa eväsretkellä (keskimmäiset lapset kiroili niin raisusti, että muut bonrarit poistuivat tornista). Ekat ulkojätskit, koripalloa, puhdasta asfaltia. Ihanaa!

Käytiin esikoisen ja sen kavereiden kanssa skeittikoulussa (se on niiiiin best!). Keskimmäinen kävi muskaria, minkä aikana minä seikkailin pienimmän kanssa ympäri Arabian tunneleita. Alle 2-vuotiaan viihdyttäminen on omanlaistaan, mutta jotenkin vain päätin antautua hetkeen. Musta tuli myös soccer mom, kun typy meni jalkapalloon. Aika nopeasti kyllä kävi ilmi, että pienin tykkää siitä eniten. Sen kanssa syöttelin kentän laidalla ja hörpin kiskalta ostamaani kahvia. Toivottavasti joku lapsista innostuu vielä kunnolla jalitusta. Nyt ne on vähän sillee on-off käyneet siellä.

Kohokohta oli meidän massiivinen laivamatka Tukholmaan! Ai että, paljon aikuisia, vielä enemmän lapsia, aurinkoinen Tukholma. Täytettiin vanhempien velvollisuus ja näytettiin Vaasa-laiva lapsille. Olen ollut siellä viimeksi 30 vuotta sitten. Ehkä ensi kerralla vien sinne 30 vuoden päästä lapsenlapsiani. Ei tartte käydä tässä välissä.

Hannen kanssa kävin uimassa avannossa (iiiik!), joskin ei ollut jäätä, joten ehkä se ei ollut avanto. Vietin ystäväni Kastehelmen 40-vuotisjuhlia Harakan saaressa. Siellä oli mm taidehistorioitsijoiden juhlaluento ostikolla Historian vaeltava tissi. Ah, rakastan taiteilijoita!

Erään juoksulenkin päätteeksi bongasin, että meidän alakerrassa on myynnissä täysin alkuperäisessä kunnossa oleva kaksio. Päätin välittömästi, että se me ostetaan. Alkoi kauppojen hiominen, joka päättyi ihanaan puheluun eräänä perjantaina, kun olin Turussa siskon luona. Ai ai!

Meidän pienin täytti 2 vuotta, mitä juhlin sampanjalla. Tämä oli itselleni suuren suuri merkkipaalu, koska KUTEN TIEDÄTTE; yksivuotiaat ovat vain niin epämääräisä soheltajia, että niiden kanssa kognitio on jatkuvalla koetuksella. Super suloinen ukkeli.

Ja sitten oli vappu, yksi vuoden riemullisimmista juhlista. Kävin aattona etkoilla Mirjan työhuoneen juhlissa, sitten suunnattiin Vallilan vapputansseille, jossa kohtasin lapsoseni. Esikoinen oli ryhtynyt keräämään kaverinsa kanssa pulloja. Mikäs siinä, saivat hyvät rahat. Vappupäivänä oltiin sekä Eeron että Raisan pihassa piknikillä, taivaallista.

Tosin iloa varjosti se, että Raisan puoliso Otso oli käynyt ottamassa jalassaan olevasta patista koepalan. Tulokset tulisivat vapun jälkeen. Pelkäsimme kaikki pahinta.

Työrintamalla oli paljon kaikea. Aloitettiin Pauligin Juhla Mokan kanssa vuosiyhteistyö, niin kiva juttu(!!!). Mainostin myös hammastahnaa, Lapsimessuja ja Kiinteistömedian julkaisuja.

Lisäksi pääsin toimimaan Greenpeacen Vuoden huiputus -kisan tuomaristossa, oli muuten yllättävän HAUSKAA!

Toukokuu

Aaah, tämä oli aivan kesäkuukausi: Mökkeilyä (ja siellä 5- ja 6-vuotiaiden serkkujen synttärit), rantaa, ulkojäätelöitä, piknikkiä, ihan mielettömän kiva purjehduspäivä Suomen olympia-joukkueen kanssa. Perheretki Aulangolle ja luonnonsuojelualueelle oli niin ikään ihana.

Yhtenä viikonloppuna oli Tubecon Awards, jossa olin ehdolla Vastuullisuusvaikuttajaksi. Natan, Einon ja Liemessä-Jennin kanssa oli kivaa etkoilla hotellissa.

Ostin mun Viiden vaatteen vuoden tokan vaatteen, mustan lippiksen (eka oli Pekka Haavisto -tukipaita).

FYI: vuoden muut vaatteet olivat Lasse Virén -hölkkä t-paita sekä Metsänhoitoyhdistyksen lippis. Lol siis kaksi(!!!) mun vaatetta oli tommosta hassua mercheä, jotka jotenkin vain päätyi mulle. Sen sijaan 1 kohta jäi käyttämättä.

Yhteistöitä tein Planin, SOS-Lapsikylän, Kiinteistömedian, Pauligin ja Pwc:n kanssa.

Toukokuun suurin juttu oli kuitenkin ystäväni Otson syövän löytyminen ja lopulta piinaavan viikkojen jälkeen uutinen, ettei kauan jalassa muhinut syöpä (hän oli saanut ensin yksityiseltä lääkäriasemalta virhediagnoosin, julkiselta tuli välittömästi syöpädiagnoosu) ollut levinnyt. Syöpä leikattiin, ja parantuminen alkoi. Raskasta aikaa Otsolle ja Raisalle, oltiin tukena niin paljon kuin pystyttiin.

Kesäkuu

Kesä!!!! Onnen hetkiä mm skumpat Mariannan kattoterassilla, Merjan ja typyjen kanssa vuorokauden retki Kotkaan (jonka aikana tajusin, että uskallan vuokrata itse auton ja ajaa sitä — mistä tulikin suosittu kolumni myöhemmin Ylelle), juhannus Kakskerrassa serkkujen kesken, huvilakauden avaus.

Pikkusisko Elli kirjoitti erinomaiset paperit ylioppilaaksi ja me vietettiin puolison kanssa 10 v hääpäivää — vuoristoradassa jälleen.

Tehtiin lasten ja äidin kansaa viikon road trip Viroon: Tallinna, Rummu, Pärnu, Viljandi ja Tarto. Oli aivan super kivaa!!!

Yhteistöistä Scandicia, Kotkaa, Pauligia, Gummerusta. Podcast jäi kesätauolle, mutta rutistin kasaan 10 huumorivideota, jotta hauskuus ei katkeaisi. Kelatkaa: käsikirjoitin, kuvasin ja näyttelin 52 sketsivideota vuoden aikana. Ja tämä oli itse asiassa musta kaikkein hauskinta, jos mulla olisi enemmän aikaa, haluaisin käsikirjoittaa huumoria lisää.

Heinäkuu

1.7. on mun synttärit, ja vietin viikonlopun YKSIN! Eli perhe oli huvilalla ja minä Helsingissä. Perjantaina siivosin noin 6 tuntia — eka omaa kotia ja sitten mun työhuoneena toiminutta yksiötä, joka luovutettiin vuokralle. Sitten kävin hakemassa kilokaupalla hävikkiruokaa, mm pakchoita, ja kokkasin illallisen. Ja sit pöytä tuli täyteen ihania ystäviä <3 Lauantaina marssittiin Pridessä ja sunnuntaina palasin Turkuun. Ai että!

Heinäkuussa olin aika paljon pois somesta, ihan vain lomailin, oli ihanaa.

Muumimaailmaa, retkiä Turussa, huvilalla löllymistä.

Elokuu

Flow, PMMP Stadikalla, iltapuistot ja -rannat, Helsinki parhaimmillaan. Myös lasten paluu päikkyyn 8 viikon loman jälkeen ja tokaluokkalaisen koulun aloitus 10 viikon loman jälkeen. Elokuun iltoja rakastan, kaikki vain soljuu.

Iso juttu oli se, että saatiin alakerran kaksioon avain. Alettiin miettiä remppaa, joka alkoi heti puolivälissä. Se oli innostavaa mutta myös stressaavaa. Vihaan päätösten tekemistä. Onneksi lopputulos oli aivan upea (ja toki myös kallis: remontti maksoi lopulta 50 000 e, piti tehdä ihan kaikki: vedettiin kämppä betonille ja sähkötkin piti uusia).

Käytiin Hannen kanssa Paraisilla Lauran luona kirjoitusretriilillä, sain vihdoin vähän draivia mun ja Merjan kirjaan. Siltä reissulta alkoi myös mun ja Hannen humoristinen 10 minuutin jaksojen höpöttelypodcast Julia ja Hanne vastaa. (Voi kuunnella Spotifyssä!)

Ja sitten oli tietty Sofian ja Riikan kirjan julkkarit, Suuri valhe vammaisuudesta. Jo Sofian pätkiä edellisen vuoden aikana lukiessani ajattelin, että tämä saa varmaankin Finlandia-ehdokkuuden – ja sai. Ja sai myös sitten sen voiton.

(95 % musta on Sofiasta vain ja ainoastaan ylpeä, mut 5 % musta on kateellinen – mun kirja sai ehdokkuuden, vaan ei voittoa!!!!!)

Syyskuu

Ihan täys kesäkuukausi tämäkin oli, syksystä ei ollut tietoakaan. Töissä alkoi olla aikamoinen kiire, piti runttaa syys-lokakuussa melkein kaikki syksyn työt (podi ja huumoriviedot sekä kirjaa), koska tiesin että marraskuussa on edessä maanpuolustuskurssi. Niinpä laitoin pökköä pesään!

Podi starttasi syyskuun alussa, käsiteltiin sitä, miten ihanaa vanhemmuus on, kaverisuhteita, ilmastoahdistusta, esikoisvauva-ajan ylimielisyyttä ja suunniteltuja ja suunnittelemattomia lapsia.

Yhteistöitä Postin, Hyvin sanottu -kamppiksen, Hyvä Apajan, Fiksuruoan ja Espoon teatterin kanssa.

Remppa jatkui, lasten harrastukset käynnistyi kunnolla, elämä oli täyttä. Juoksin paljon, säät oli niin upeita.

Tehtiin hauska perheretki Imatralle Holiday Club Inniin, käytiin huvilalla lasten kanssa.

Yksi ihanimpia juttuja oli yökyläily kaikkien lapsosten kanssa Hannen kodissa. Meillä on vain aina niin kivaaa yhdessä!

Toinen fantasitinen homma oli Lasse Virén hölkkä, johon sisältyi aivan ihana viikonloppu Marian ja Mariannan kanssa Porvoossa.

Lokakuu

Edelleen kesäistä! (…ilmastokriisi on täällä)

Lokakuussa ajattelin, etten mitenkään voi ottaa viikkoa kesken kaiken ja lomailla lasten kanssa. Mut sit vaan otin, ja se tuli niiiiin tarpeeseen. Vietettiin koko loma mun siskon ja sen lasten kanssa. Ensin Helsingissä, sitten Turussa. Heurekaa, Flamingoa, eväsretkeä Turun Pirunpellolle, laavulla vaahtokarkkeja, Halloween-juhlat huvilalla, meidän äidin synttärit ja viimeinen vierailu isoäidin luona sairaalassa Uudessakaupungissa. Muutaman viikon päästä hän kuoli.

Suruja, iloja.

Mutta lokakuu oli niin tupaten täynnä, että nyt kun katson sen kuun kalenteria, ihmettelen, miten jaksoin ja miten perhe jaksoi. Joka maanantai (myös syyslomalla) oli podcast-nauhoitukset, himmee määrä yhteistöitä (Lasipalatsi, Holiday Club Inn, Pelastakaa Lapset, Muutos töissä, Eezy kevytyrittäjyys, Tena Lady, Ideal ja Arkivé Atelier). No, tuli kyllä myös todella hyvä liikevaihto tällä kuulle – hyvä niin, koska marraskuussa rahaa ei sitten tullut mistään.

Ja siihen päälle kaikki remonttihässäkät. Remppa sitten kuitenkin valmistui loppukuusta. IHANAA!!!

Ja sitten niin siistiä juttu: VOITETTIIN SININEN PALLO -YMPÄRISTÖPALKINTO!!! 15 000 euroa rahaa ja suuri kunnia. Olin niiiiin otettu tästä, se tuli Viiden vaatteen vuosi -haasteesta – jota aion totta vie jatkaa.

Marraskuu

Tapahtuiko maanpuolustuskurssin ulkopuolella mitään?

Tapahtui. Satu Rämön IHANAT 45-vuotissynttärit, mun isoäidin hautajaiset, hotelliviikonloppu Tikin kanssa Grand Centralissa (äbä tuli hoitamaan).

Mutta kyllä se oli aika lailla vain maanpuolustuskurssia. Se on ollut ehdottomasti mun elämäni yksi hienoimpia kokemuksia, mä olen ajatellut niitä juttuja paljon. Menee pitkään prosessoida kaikki, mitä siellä oppi ja ymmärsi. Päällimmäinen ajatus on: Suomi on luottamusyhteiskunta. Se on se syy, miksi täällä toimii asiat niin hyvin. Ja vaikka on kaikenlaista polarisaatiota ja muuta skeidaa, niin kyllä me ollaan globaalisti verrattuna vaan aivan mieletön maa. Vähän niinkuin rakastuin Suomeen tuon kurssin aikana :DDDD

Ja miten mielettömiin tyyppeihin tutustuin. Herregud.

Mutta toipuminen kurssilta myös kesti. Tyhjyyden tunne sen jälkeen oli aivan jäätävä ja oon edelleenkin jotenkin vähän haikeana siitä, että kurssi on ohi. Kun kuulin, että ystävääni Jenniä oli pyydetty kurssille, mun eka tunne oli vain KATEUS. Että sulla se on vielä edessä. Aaaah.

Joulukuu

Kaikki joulufiilistely tapahtui ennen joulua. Lotta ja lapset oli meillä yhden viikonlopun jouluttamassa. Leivottiin pipareita, käytiin Senaatintorin joulumarkkinoilla, Stockan jouluikkunaa. Annoin jokaisen lapsen valita Stockalta joulukoristeen, jonka ne sai – ja sitten me koristeltiin meillä alakerrassa joulukuusi – meidän eka! (Tämä osana yhteistyötä Pauligin kanssa.)

Leivoin lasten kanssa muutenkin usein joulutorttuja, poltin kynttilöitä, kuuntelin joululauluja, koristelin kaik huoneet, join LÖGII (kuten etenkin nuorin sanoo).

Töitä oli hemmetin paljon. Podia taas joka maanantai, mutta ennen kaikkea raha ja parisuhde -kirjaa. Tein lukuisia haastatteluja ja kirjoitin kaiket päivät. Käänteentekevää oli se, kun pidettiin Merjan kanssa kirjoitusretriitti Espoon Lepolammella. Siellä tajuttiin, mikä kirjan koko idea ja teema on. KONFLIKTI.

Sehän se näissä parisuhteen raha-asioissa on kiinnostavaa – ja läsnä. Ai että, kirja muuttui koherentiksi kokonaisuudeksi tämän oivalluksen myötä. Löydettiin äänensävy ja tyyli. Ja sitten keksittiin sille nimi, josta olen mega ylpeä. Se on tosi hyvä, mutta sen paljastan vasta sitten, kun ollaan Merjan kaa sovittu että se paljastetaan.

(Se ei ole Konflikti, hehehehhehehe.)

Oli myös yksi ihana viikonloppu, kun mentiin Tikin kanssa Hanasaareen. Syötiin hyvin – ja tehtiin mun kirjaa. Tiki oli super ihana, kun se luki kaikki mun osuudet, ehdotteli siihen lisää kamaa ja teki muutosehdotuksia. Tällaisessa se on tosi hyvä.

Joululoma alkoi siitä, kun Otto ja Pao tuli Jakartasta Suomeen. Oli niiiiiin kiva nähdä niitä.

No sitten tuli tää joululoma. Ja ei ei ei. Jouluaatonaatto oli vielä ihana, oltiin mun äidin luona kaikkien serkkujen kanssa. Mut sitten aatto: ensin nuorin oksensi (ja oksensi vartin välein koko aatonaattoyön) ja sitten vanhin. Niinpä mä en päässyt isosiskon ihanaan joulumaahan, vaan jäin sohvalle ämpärin ja telkkarin kanssa.

Sitten oli mun vuoro. Ja sitten äidin ja Juhan. Ja Oton. Ja serkkujen. Semmosta.

Palasin Turusta Helsinkiin junassa puolikuntoisena (oli vaan pakko päästä kotiin). Olin onneks varannut hytin meidän poppoolle.

Huh, siitäkin selvittiin. Mutta aika nopeasti otin kaikki joulukoristeet ja kuusen HEVON HELEVETTIIN meidän kodista. Hyvästi joulu, nähdään vuoden päästä.

Onneksi lomaan on sisältynyt myös kivuuksia: hotelliyö Porvoon Runo-hotellissa Marian ja Mariannan kanssa, illallinen Ilonan ja Kirsikan kanssa, lasten ja Niinan ja E:n kanssa yön yli retki Aulangolle (käytiin sekä Hämeen linnassa että taidemuseossa). Ihanaa!

Lapset toivottivat tervetulleeksi vuoden vikan päivän.

Miten näistä vuosikoosteista tulee aina tämmösiä jumalattoman pitkiä eepoksia? No, mä kopioin nää suoraan meidän paperivalokuva-albumiin, niin sitten haluan tunkea mahdollisimman paljon juttuja, jotta muistaisin. Koska epäilen, että unohdan näistä vuosista valtaosan sitten kuitenkin.

Mutta sen muistan, että elämä on täyttä. Se on onnellista, välillä vähän raskasta (päiväkotiaamut – nemesikseni), se on paljon melua ja mekkalaa. Se on banaanipannukakkuja viikonloppuaamuisin, läpystä vaihtoja arkisin. Se on harrastuskuljetusten sopimisia, kaupankäyntiä omasta ajasta, lenkkejä ja soturijumppaa, viinilasillisia Harju 8:ssa. Se on whatsapp-viestejä, jotka naurattaa niin, että tekisi mieli kirjoittaa kaikki ylös. Se on meemejä ja puhelimen väsynyttä scrollaamista. Hotelliöitä Tikin kanssa. Se on Tikin pasta e ceciä ja pizzaperjantaita, jolloin Faunin iltapäivä soi. Töitä, deadlinejä ja hittomäenehdimuttakyllämäehdinkin.

Elämä on riitoja ja sopimisia. Halauksia ja pusuja ja toisen päälle rojahtamista. Painimista. Pelaamista ja Brawlesta loputonta puhumista. Se on äiti äiti äiti kato ys juttu! Se on BUKKAA HALUAN BUKKAA (eli maitoa). Se on lumisohjossa lastenrattaiden töyntämistä niin, että kyydissä on sekä 2- että 5-vuotias ja keltainen putkikassi täynnä meidän kamaa.

Se on liikuttavan kauniita auringonlaskuja huvilalla, kun 8-vuotias haluaa kertoa vielä yhden jutun vaikka kello on melkein puolenyön. Se on pieniä ympäri asuntoa pedattuja petejä, mikään esine ei ole niin arvoton, etteikö se voisi herätä eloon ja kaivata peiton, tyynyn ja vuoteen (esim puolikas pyyhekumi). Se on loputon määrä upeita piirrustuksia linnoista, avaruusraketeista, tontuista ja meidän perheestä.

Elämä on SÄ OLET IHANA ja ÄITI MÄ RAKASTAN SUA.

Se on kainalossa tuhisemista ja nukkuvien lasten katsomista. Se on jokailtainen hetki, kun kömmin itse näiden viereen nukkumaan ja tunnen sellaisen innostuneen onnenhyrskäyksen ja sydämen pamppailun siitä, miten taivaallisen onnekas ihminen olen, kun mulla on nämä tyypit ja tämä kaikki.

Previous
Previous

Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2024

Next
Next

Joulu vatsataudissa