Ylin kerros, ei hissiä (eli nämä vaunut hankin)
Ah, siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun lokakuussa pohdin täällä vimmaisesti lastenvaunuvaihtoehtoja. Meillähän on siitä haastava tilanne, että asutaan 1950-luvun talossa neljännessä kerroksessa, eikä tässä talossa ole hissiä. Myös pyörävarasto on pitkän matkan päässä meidän rapusta. Niinpä tarvittiin mahdollisimman kevyet, kapeat ja helpot vaunut. Multa pyydettiin tästä aiheesta postausta (että mulle tuli imarreltu olo, kun sain ihan oikean postauspyynnön!), ja tässä se kuulkaas on.
Pitkän pohdinnon jälkeen päädyttiin Emmaljunga Viking -vaunuihin. Neljän kuukauden käyttökokemuksella voin kertoa olevani todella tyytyväinen. Tässä tärkeimmät syyt:
Vaunujen koppa on helppo irrottaa ja kantaa. Siitä lähtien kun vauva on ollut kaksiviikkoinen, olen roudannut tuon kopan alas ja ylös vähintään kerran päivässä, usein enemmänkin. Ratasosan olen jättänyt ensimmäiselle porrastasanteelle. Eikä vieläkään ole ärsyttänyt! Irroittamis- ja kiinnittämismekanismi on mutkaton. Kivointa kopassa on se, että sitä pystyy kantamaan tukevasta kuomuosasta (ei siis ole erillistä kantokahvaa). Koppa tuntuu jykevältä ja tasapainoiselta. (Esim Bugiksissa se koppa ei tuntunut olevan täysin tasapainossa, kun kanniskelin sitä kaupassa ympäriinsä.) Koppa on kuitenkin myös tosi kevyt, joten vaikka poika on nykyään 7,5 kilon jötkylä, mä olen jaksanut hyvin. Irroitan kopan usein myös kahvilassa niin, että jätän vaunuosan ulkopuolelle. Näin olen saanut nukkuvan vauvan viereeni.
Vaunut ovat pienet. Koppa on 53 senttiä leveä, eli kapein malli, mitä me löydettiin. Vaunut ovat mahtuneet ihan minihisseihin ja esimerkiksi metron hisseihin mahtuu vaivattomasti kahdet vaunut vierekkäin, kun nämä on niin sirot. Näiden kanssa on myös ihan unelma liikkua ratikoissa ja busseissa, kun menevät mihin hyvänsä koloon. Sisältä koppa on kuitenkin tilava, ja tuo jötikkä mahtuu sinne edelleen oikein mukavasti.
Etupyörät kääntyvät. Koska tarkoitus on viettää ennen kaikkea lattemamaelämää kaupungissa, halusin mahdollisimman ketterät vaunut. Näitä pystyy helposti ohjaamaan ja työntämään yhdellä kädellä. (Samalla kun toisella kädellä pitää vauvaa, joka haluaa nykyään nähdä maailmaa ja tehdä äitinsä operoimisesta hankalaa.) Valkkasin muuten täyskumiset pyörät enkä sellaisia, missä on ilmaa sisällä, kun olen niin laiska: tiedän, että jos rengas puhkeaisi, en saisi sitä ikinä paikattua. Täyskumiset ovat kuitenkin edenneet ihan hyvin soralla ja loskassa.
Ne eivät ole liian kalliit. Kuten olen julistanut, olen melko pihi hankinnoissani. Vaunuhommissa en kuitenkaan halunnut säästää, koska tiesin, että käytän niitä ainakin seuraavat kaksi vuotta joka päivä. Nämä eivät ole halvimmasta päästä, mutta eivät kalleimmastakaan (satoja euroja Bugiksia halvemmat). Kärryosa + vaunukoppa + ratasistuin -kombo maksaa uutena mielestäni 870 euroa. (Me löydettiin joulun alla Lastentarvikkeesta näytekappale 775 eurolla.) Tällä hetkellä tarkoitus on, että pärjätään näillä yksillä rattailla siihen saakka, kunnes jäbä ei enää suostu menemään rattaisiin. (Eli mä en pääse liikkumaan enää ilmatteeks bussissa!) Joskin nyt mua on alkanut hotsittaa jotkut megakevyet matkarattaat, mutta kattotaan!
Hintaan kannattaa lisätä myös Emmaljungan sadesuoja (joka on ihan ehdoton, kannattaa muistaa ostaa!) maksoi suolaiset 45 euroa. Syksyä varten ostin myös Emman lämpöpussin näihin (alennuksesta, 40 euroa). Sen voi kiinnittää ratasistuimeen sitten, kun poika alkaa reissata istuvassa asennossa.
Mun kaverit suositteli näitä. Ensin yksi Alina suositteli Mirjalle, Mirja suositteli Raisalle, Raisa mulle ja mä olen suositellut yhdelle Heinille. Ja nyt ilmeisesti myös teille. Hehe. Oli muuten aika hauskaa, kun Mirjan ja Raisan kanssa käppäiltiin yks kerta Tokoin rannassa. Siinä eräs juoppolalli huusi yhtäkkiä toiselle: "Katos vaan, kolmet samanlaiset Emmaljungat." (Symppistä, että rantojen mieskin on merkkitietoinen.) Keskiviikkokerho on siis näyttänyt koko kevään tältä.
Pieni miinus on kuitenkin sanottava siitä ratasistuimesta. Sen kuomu ei ole kuulemma kestänyt käyttöä vaan vähän repeillyt, yksi mun kaveri sanoi. Tähän mennessä mun käytössä vaunut ovat toimineet tosi hyvin (ja niissä on kahden vuoden takuu). Voin palata asiaan sitten, kun olen vaihtanut pojan istuvaan asentoon. (Mikä toivon mukaan tapahtuu pian, koska tuo nelikuinen Alppu tosiaan on läpeensä kyllästynyt kopassa hengailuun.)
Jos muut vauvatavarahankinnat kiinnostaa, niin tsekatkaa myös Täydellinen lista, johon samaiset vaunujensuosittelijanaiset ovat keränneet kaiken, mitä kannattaa hankkia ennen vauvan tuloa. Tähän postaukseen tein myös pari lisäystä hankintoihin.
Jos tulee mieleen jotain kysyttävää tai kommentoitavaa ylipäänsä vaunuasioihin, niin antakaa palaa.
Nämä vaunupohdinnot on kuulkaa serious busines.
Kuvassa: Tiki parka joutui sunnuntaina mun blogiharrastuksen uhriksi ja myöhästyttiin brunssiltakin, kun pakotin sen ottamaan näitä kuvia
Lue myös:
Nämä viisi esinettä ovat helpottaneet äitinä olemista