Pakkauspainajainen

Mä näen aina välillä sellaista painajaista, että mun pitää lähteä viiden minuutin päästä kuukaudeksi Interrailille. Matkalla huomaan, että olen pakannut kaikkea sairasta rinkkaan, tyyliin pelastusliivit mutta en passia. Kertoo kyllä, että mulla on melko helppo elämä, jos pakkaaminen on mun pahimpien painajaisten aihe. (Oikeasti näen välillä aivan silmittömiä ja väkivaltaisia kauhu-unia, mutta siitä saan syyttää kauhhuleffojen katsomista.)

Paitsi että nyt ei kyllä ole enää helppo elämä! Lähdetään huomenna viikoksi Kroatiaan, ja pieni osa musta kuoli, kun pakkasin tänään vimmatusti. Normaalisti mä pakkaan kamat viime hetkellä ja siihen menee noin kolme minuuttia. Mutta ei kuulkaa babbyliiton kanssa! Kuinka monet shortsit on liikaa? Voiko se niskakakkia kuuteen bodyyn? Otanko mää nenä-fridan varoiksi? Mitä kaikkea voi ottaa mukaan varoiksi vaikuttamatta neuroottiselta? Otanko mää vavvan makuupussin vaikka siellä on 30 astetta lämmintä?

Pakkauksesta teki myös erityisen riemukkaan hetken se, että vavva oppi eilen uuden taidon: kirkumisen. Se hymyilee aurinkoisesti ja kirkuu aivan sairaalla tavalla. Onko siitä tulossa psykopaatti? Veikkaan, että se aikoo esitellä taitoaan huomenna lentokoneessa kolmen tunnin ajan. Pitäisikö mun vain reilusti pakata myös iso paketillinen korvatulppia ja jaella ne ympärillä oleville ihmisille?

Pakkaamiseen on aina kaikenlaisia vinkkejä ja niksejä. Mä en tiedä niistä yhtäkään. Paitsi yhden: Anna sanoi, että laita lelu kiinni naruun, jotta kun lapso heittää sitä lentokoneessa, sen saa helposti vedettyä ylös kourimatta viereisen ihmisen berberoossaa. Niinpä sidoin Antti-sammakon päähän samettisen nauhan. Antti on muuten aika happoisen näköinen sammakko, mutta Alppu rakastaa sitä. Ehkä just siksi.

Luultavasti herään huomenna illalla Kroatiassa pelastusliivi päälläni. Auttakaa.