Alpun toimet mökillä
On käynyt ilmi, että Alppu oli edellisessä elämässään suomalainen mökkeilijä. Tai no, itse asiassa on käynyt ilmi, että hän on nimenomaan tässä nykyisessä elämässään suomalainen mökkelijä. Alppunen nimittäin todella, todella rakastaa mökkeilyä.
Yhden meidän kesälomaviikon päivät noudattivat aika lailla tätä kaavaa. Kun katselin Alpun tarmokkaita toimia vierestä, mun teki mieli usein nauraa (ja välillä vähän itkeä liikutuksesta), kun se on niin tomera pikku setä.
Kun Alppu herää huvilalta aamulla, hän käy määrätietoisesti kohti mökin lasiovea. Ulos päästyään hän pudottautuu hieman vaivalloisesti kuistilta maahan ja lähtee muina miehinä, taaksepäin katselematta, tepastelemaan kohti saunapolkua, koska hän tietää, että siinä kulkee reitti järvelle uimaan.
Estelen Alppua menemästä rantaan ja kerron, että ensin pitää syödä aamupuuro. Sanon, että poimitaan vähän mustikoita kippoon, jotta voidaan syödä ne puuron kanssa. Mustikkakippo on mun toisessa kädessä ja toisella kädellä poimin. Alppu käy omistajan elkein mustikkakipolle napostelemaan marjoja, enkä viitsi edes alkaa selittää sille, että säästeään nämä puuroa varten, vaan yritän poimia nopeammin kuin Alppu ehtii syödä (ja onnistun tässä, koska Alppu ei ole niin nopea pinsettiotteissaan).
Mun inhokkiääneni maailmassa on maiskuttaminen. Ristiriitaista kyllä, mun ehdoton lempiääni maailmassa on tällä hetkellä se, kun Alppu maiskuttaa mustikoita sellaisella pienen taaperon tomeralla ja hieman hengästyneen vaivalloisella tavalla.
Heti puuron jälkeen Alppunen lähtee taas kohti saunapolkua.
Yritän ostaa vähän lisää aikaa rantaan menemiseltä, joten täytän pienen vihreän vannan vedellä, asetan sen kuistille ja annan Alppusen kömmähtää kylpemään. On uskomatonta, miten paljon erilaisia leluja se saa mahtumaan tuohon pikku paljuunsa itsensä lisäksi.
Minä luen auringossa, Alppu kirkuu onnesta ja läträä. Välillä sen silmiin syttyy katse merkiksi siitä, että nyt on projekti päällä, ja sitten se käy taas hakemassa jonkun uuden muovisen esineen kylpyyn, koska täydellinen kylpy vaatikin juuri vihreää sammakkoa, jonka silmät ovat irronneet päästä noin 20 vuotta sitten.
Makaan kuistilla raukeana ja yhtäkkiä pieni kylmä, märkä ja alaston otus jösähtää mun naamani päälle ja kikattaa estottomasti.
Köllötellään hetki auringossa, mutta lopulta en raaski enää kieltää Alpulta järveen pulahtamista. Tepastellaan yhdessä rantaan, poimitaan polulta välillä mustikkaa (jotka Alppu hotkii aina yhtä ahnaasti) ja saavutetaan lopulta laituri.
Heti kun Alppu on saanut vaatteensa pois, se lähtee juoksuun kohti laiturin nokkaa. Onneksi ehdin aina ottaa sitä käsistä kiinni, sillä sitä ei järvivesi pelota. Humps! se hyppää uudestaan ja uudestaan järveen niin, että minä pitelen sitä käsistä ja nostan aina parin sekunnin päästä takaisin laiturille.
Tätä voisi jatkua loputtomiin, mutta koska mä olen tuon pienen rohkean ukkelin äiti, mun on jossain vaiheessa käärittävä tärisevä poika pyyhkeeseen ja kannettava se hieman rimpuilevana ylös aurinkoon.
Lounaalla Tiki laittaa grillin päälle, ja Alppu ryntää paikalle puhaltamaan grilliin. Jotenkin se oli äkännyt, että Tiki puhaltaa hiiliin, jotta tuli leviäisi paremmin, ja nyt se toistaa tätä elettä tohkeissaan. (Ilmeisesti veden lisäksi tuli on Alpun elementti.)
Alppu nukkuu pitkät ja makeat päiväunet, hyttynen pistää sen otsaan tyylikkääseen riviin kolme isoa paukamaa. Herätessään Alppu yrittää vähän hieroa pistoksia. Tiedän, että kutiaminen on kamalaa, mutta silti on niin suloista katsoa, kun toinen ei osaa vielä raapia. Onneksi etono auttaa nopeasti.
Tikin on lämmittänyt saunan, ja me otetaan pieni vihreä amme ylälauteille, jotta Alppu pääsee kylpemään. Se innostuu kovasti löylyn heittämisestä, ja yrittää matkia isänsä elkeitä pirskottelemalla vettä kauhasta saunan lattialle.
Laiturilla käydään taas läpi sama veteenhyppäämisen riemu.
Alppu riemastuu, kun Tiki nostaa laiturin alta esille valtavan sumpun, johon se on ravustanut 60 rapua lauantain rapujuhlia varten. Alppua ei pienet saksiniekat pelota, vaan se yrittää tunkea kätensä aukosta nostaakseen ravun esiin ja tutkaillakseen sitä.
Tiki lähtee käymään kaupassa, ja Alppu äheltää uskomattoman mustikanvärisen tuotoksen vaaleanpunaiseen pottaan, johon minä olen vääntänyt tuotoksiani noin 29 vuotta sitten. Olen niin ylpeä tästä, että rikon taas uuden rajan ja lähetän siitä valokuvan Tikille.
Alkuillasta Alppu suuntaa taas saunapolulle, mä joudun harhauttamaan sen takaisin mökille.
Illalla käydään soutelemassa. Aluksi Alppu on vähän jännittynyt. Hän katsoo vakavana soutavaa isäänsä ja istuu hiljaa mun sylissäni. Ikävä kyllä keskellä järveä Alpun jännitys lakkaa ja hän on taas täysin valmis kurkottelemaan kädellään pehmeää järvivettä.
Istutaan ilta-auringossa Tikin kanssa. Alppu on mun sylissä ja katselee järvelle päin. Se on ihan raukea päivän riekkumisista.
Kun Tiki on saanut viimein Alpun nukahtamaan, me istutaan ja katsellaan isojen ikkunalasien läpi hämärää metsää. Päivitellään, että on se vaan niin hirmuisen ihana. Miten se voikin olla niin ihmeellinen.
Katso myös:
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA