Asiat, joita en ehtinyt
Alkukesään kuuluu suunnitelmia ja unelmia ja loman päätteeksi voi huomata, että hupsista juu ei kyllä taaskaan. Nämä asiat eivät edelleenkään toteutuneet, osa on ollut kesän toivelistalla jo vuosia.
Hetkiä, jotka joutavatkin mennä
Äskeinen postaus äityi niin äiteläksi, että tuuppaan heti perään myös tämän: kesässä on ollut paljon hetkiä, joita en muistele kaiholla.
Hetkiä, joita jään kaipaamaan
Viimeinen ilta huvilalla.
Viiltää hetken
Viime lauantaina tunne iski ensimmäisen kerran: tämä kesä loppuu ja en saa sitä koskaan takaisin.
Postikortti Turusta
Täällä Turussa on tänäkin kesänä koettu monia monia suloisia hetkiä. Niistä on kiittäminen lapsia, kahdeksan hengen serkkukatrasta, joiden hupsutusten seuraaminen on kuin katsoisi vierestä Melukylän lapsia (jotka kiroilevat).
Kitutunteja on kesälläkin
Kitutunnit on ne iltapäivän tunnit lapsen kanssa, kun kaikki järkevä on tehty, energia on käytetty (vanhemmasta) mutta vielä pitäisi vain jaksaa olla läsnä.
Huvilalla taas
Kesäkuun puoliväli on ylitetty, ja minä istun huvilan vihreällä nojatuolilla ja siristelen silmiäni. Aurinko osuu tähän aikaan illasta ihan suoraan järveltä tähän kohtaan.
Vero- ja rahahommia
Harvoin sitä enää ihminen kokee samanlaista aikuisuuden etapin täyttymystä, kun jonotellessaan verottajan palvelupuhelimeen kysyäkseen, että onkos tämä kiinteistövero nyt ihan kunnossa.
Juhan synttärit
Kesän kohokohta on aina heinäkuun lopussa: Juhan synttärit. Meidän äidin puolison Juhan synttärietä on juhlittu Keskitalossa niin pitkään kuin muistan. Juhlat ovat herkuttelun riemuvoitto, sillä Juha tekee tuntemistani ihmisistä ehdottomasti parasta ruokaa.
Huvilakesä 2023
Kuusi viikkoa huvilalla päättyi eilen. Oli raskasta, oli ihanaa, nyt on taas valtavasti suloisia hetkiä mielessä tästä kesä–heinäkuusta. Laitan muutaman ylös, niin muistan sitten joskus kymmenen vuoden päästä, että sellainen oli kesä 2023.
Mennyt, nyt, tuleva
Seisoin äsken rantaportaiden huipulla, katsoin auringonlaskussa väräjävää järveä ja tunsin voimakkaasti, että tämä on elämäni tärkein maisema. Maisema, josta en ikinä saa tarpeekseni ja maisema, johon sekoittuu aina nykyisyyden lisäksi mennyt ja tuleva.
Unelmat syntyvät riippumatossa
Aaah! Mä olen niin iloinen, kun olen löytänyt Didistä itselleni sielunsiskon minulle tärkeässä asiassa: unelmoinnissa!
Suloisia kesähommia
Vauvelo nukkuu, isommat lapset pelaavat Mariokarttia, minä istuskelen vihreällä nojatuolilla, katselen järvelle ja juon kahvia. Tiki makoilee riippumatossa ikkunan takana ja lukee kirjaa, joka väittää, että maailman parhaat elokuvat tehtiin vuonna 1999.
Ihanaa, löysää
Olen varautunut siihen, että tietyllä tapaa tästä olisi tulossa elämäni tähän mennessä rankin kesä: mulla on kolme alle kouluikäistä lasta (okei, yksi on jo kyllä 7-vuotias, mutta vasta elokuussa koulussa!) ja joista yksi on mun mielestä lapsuuden hankalimmassa iässä: 1-vuotias.
Huvilalla nukun paremmin
Kaupallinen yhteistyö: Familon
Terveisiä huvilalta! Tunsin oloni valtavan onnelliseksi, kun kävelin tänne kesäyössä Kesärauha-festareiden jälkeen ja näin mäen päältä tämän rakkaan mökin. Seuraavat seitsemän viikkoa epämääräistä käyskentelyä kahvikupin kanssa terassilla. Ja vielä epämääräisempää juoksemista 1-vuotiaan perässä.
Lahja 1-vuotiaalle: linnunpönttö
Minkä ihanan lahjan meidän 1-vuotiaalle isosikoni hankkikaan: kaksi linnunpönttöä meidän huvilalle!
Syysmökillä on suloista
Aina kun miettii syksyllä, että jaksaako sitä lähteä viikonlopuksi huvilalle, niin vastaus kuuluu: JAKSAA!
Kesän viimeinen viikonloppu
Elokuun viimeisenä viikonloppuna menemme huvilalle.
Pakahdun, enkä haluaisi
Viimeinen ilta huvilalla. Mulla on koko päivän ollut pala kurkussa, sillä tuntuu aika kamalalta se, että nyt tämä odotettu ja kaikkien odotusten arvoinen kuuden viikon huvilarupeama on tullut päätökseen.
Huvilan remontoitu piha
Huvilan piha: se on nyt valmis! Antakaa kun kerron.