Kunttaa ja nurmikkoa – mökkipihan remontti on valmis

Huvilan piha: se on nyt valmis! Antakaa kun kerron.

Meidän mamman ja papan aikoina huvilaa ympäröi nurmikko, jolla me lapsen aina juoksenneltiin ja jolla pappa järjesti meille Olympialaisia (palkinnoksi oli puolitettuja Dumle-karkkeja — pappa oli pihi mies).

Kun me alettiin remontoida huvilaa, tänne oli pakko tehdä massiivinen salaoja- ja harmaavesiremontti. Mylläyksen jälkeen piha oli vain sellaista savipeltoa ja soraa. Aika aution näköisestä pihasta on paljon kuvia tässä postauksessa.

Silloin, kesällä 2020 kysyivät, haluanko nurmikon takaisin. En halunnut. Inhoan nurmikon leikkaamista (lapsuuden traumat valtavasta pihasta) ja iso nurmikko olisi muutenkin tässä maisemassa vähän tylsä.

Alkoi suuri pohdinto, että mitä sitä haluaisi. Lisäksi aloin säästää pihaa varten rahaa, sillä piharemontit eivät ole mitään halpaa lystiä. Oikeastaan ne eivät ole “lystiä” ollenkaan.

Ensin ajattelin, että vedetään koko setti pelkällä kuntalla eli metsänpohjalla. Niin ei tarvitsisi hoitaa sitä enää ollenkaan, ja olisi se kauniskin.

Sitten rupesin fundeerailemaan, että kyllä jonkinmoinen nurmikkopläntti olisi oltava ihan käytännön syistä, sillä lapset tykkää riekkua pihalla, ja vieraat tykkäävät välillä yöpyä teltassa. Lisäksi kuntan päälle ei oikein voi tehdä istutuksia, joista niin ikään haaveilen.

Aloin miettiä niittyä, jolla pölyttäjät viihtyisivät. Sitten muistin, että täällä viihtyvät myös punkit erinomaisesti (otin taas tänään Didin jalasta yhden – joka ilta on punkki-check). Täällä meidän huudeilla on myös luonnostaan paljon niittyä, joten sitä kyllä piisaa.

Ensimmäinen kesä meni huvilalle muuttamisessa.

Toisena kesänä, eli viime kesänä, emme olleet saaneet edelleenkään mitään päätettyä. Lisäksi meillä ei silloin ollut vielä oikein budjettia koossa, sillä haaveet kasvoivat.

Lopulta tultiin Tikin kanssa siihen tulokseen, että laitetaan piha kerralla niin kivaksi, ettei sitä tarvitse sitten enää remonteerata sen jälkeen ollenkaan.

Tajusin myös, että tässä elämäntilanteessa ei ole aikaa eikä jaksamista tehdä itse mitään isoja pihahommia, halusin tilata ihan kaiken valmiina asiansa osaavilta ihmisiltä.

(Rakastan käyttää tällaisia palveluita. Siinä tajuaa tämän vaihdantatalouden parhaiten: minun on huomattavasti järkevämpi käyttää aikani omiin töihini ja sitten maksaa jollekin, joka tekee ammattimaisesti minulle pihan kuin se, että alkaisin itse väkertää jotain vastentahtoisesti ja kiireellä lasten purressa minua samalla nilkasta.)

Pyysin monesta paikkaa tarjouksia piharemonttia varten. Halusin nimittäin myös apua suunnittelussa.

Lopulta kaikkein parasta palvelua sain tällaisesta yrityksestä kuin Turun Reunakivi ja Laatta-asennus. Nyt uskallan suositella, kun kaikki meni aivan täydellisesti.

Sieltä tänne tuli eräs Petri (joka myöhemmin paljastui lukiokaverini Katrin puolisoksi, Turku on pieni!) katselemaan pihaa ja antamaan näkemystä siitä, mitä kannattaisi tehdä.

Lopulta päädyin tällaiseen ratkaisuun: etupihalle ja toiselle sivulle nurmikkoa, terassin viereen sekä huvilan taakse kunttaa.

Lisäksi minulla on pitkään siintänyt sielussani porvarillinen haave sellaisesta liuskekivipolusta – ja nyt päätin toteuttaa senkin!

Nurmikko hommattiin sellaisina rullina, jotka istutettiin loppusyksystä. Samaten kuntta tuli palasina.

Syksy on parasta aikaa istuttaa metsänpohja ja nurtsi, sillä silloin riittää pitkään kosteutta ja ne ehtivät juurtua tarpeeksi. Jos istuttaa kesän alussa, pitää kastella koko kesä vimmatusti.

Tekivät remontin muutamassa viikossa ja lähettelivät valokuvia pitkin matkaa. Niitä oli niiiin kiva seurata whatsapissa, että nyt se näyttää tuolta ja nyt tommoselta.

Syksylllä remppa oli valmis, ja siitä tuli kyllä kauniimpi kuin olisin osannut kuvitella! Aivan täydellistä työtä.

Talvella oli sitten kovat pakkaset ja korkeat hanget, ja vähän pelkäsin, miten tämä piharaasu niistä selviää. Hyvin selvisi.

Ruoho on juurtunut täysin, siitä ei enää yhtään huomaa, että se on tuotu tänne aikanaan kasvatettuina rullina.

Sen sijaan kuntta on vähän kuivahtanut paikoin. Varvikosta näkee selkeästi, missä kohdissa sellainen neliömäinen laatta on. Kuntta istutettiin ikään kuin shakkiruutuina.

Maantiedonopettajana toimiva ystäväni, joka vieraili täällä, sanoi että noin se kuntta käyttäytyy: ottaa aikansa että se sopeutuu uuteen ympäristöön. Metsänpohjasta kuolee sellaiset varvut, jotka eivät selviä uudessa paikassa valon määrän tai kosteuden muuttumisen vuoksi. Sitten taas ne kasvit alkavat kukoistaa, jotka sopivat tähän.

Näyttää siltä, että sammalet ja puolukat ovat selvinneet hyvin, sen sijaan kanervat ja mustikat ovat vähän kuivahtaneet. Olemme jonkun verran kastelleet noita sadettimella (täällä on porakaivo, niin se on helppoa). Heinäkuussa on onneksi satanut jonkun verran, niin tuo on saanut hyvin vettä. Viime kesä olisi ollut vähän horror vasta istutetulle kuntalle, oli niin pitkään kuivaa ja hellettä.

*Terassi kiertää huvilan kolmesta suunnasta, mutta pohjoispuolella on pieni viipale nurmikkoa. Aiemmin tämä oli aivan sellaista risuista jättömaata, nyt siitä tuli kiva!*

Veikkaan että kuntan juurtuminen on prosessi, joka tapahtuu pikkuhiljaa. Ympäristössä on aika samanlaista metsänpohjaa, joten sinänsä tämän luulisi olevan ihan hyvä kasvuympäristö, mutta saa nähdä.

Voi olla, että hinnat ovat nousseet sitten viime syksyn (koska inflaatio), mutta meidän koko pihan suuri remontti maksoi yhteensä 16 500 euroa. Eli ihan kyllä hintaa tuli, mutta matskut, työ ja sen jälki ovat niin priimaa, ettei harmita yhtään.

Nyt kun perusta on kunnossa, voin alkaa miettiä kaikkia ihania juttuja tänne:

Haluan ainakin jotain pölyttäjäystävällisiä kukkia istutella noihin kohtiin, joissa on nyt vain multaa. Meillä on kompostori ja kompostoiva huussi, eli multaa alkaa pikkuhiljaa tulla lisää (siihen menee toki hetki).

*Tykkään kovasti näistä kivilaattapoluista, jotka asennettiin pihalle. Niiden yli on helppo leikata nurmikkoa.*

Tiki haaveilee perunoiden ja salaattien kasvattamisesta. Tuo nurtsi on sen verran iso, että siihen voisi iskeä kyllä kasvatuslaatikot tai ehkä jopa pienen kasvihuoneen. Isosiskoni on pitänyt minulla hienon esityksen (hänellä oli diashow ja kaikki!) permakulttuurista, ja ajattelin, että tästä eteenpäin vedettäisiin melko luonnonmukaisin menetelmin.

Tämä kesä fiilistellään, suunnitellaan ja haaveillaan, ehkäpä ensi kesänä jo ryhdytään toimeen. Tosin ensi kesänä meillä on täällä yksi sekoileva 1-vuotias… toisaalta, olen jo nyt huomannut, että lapset rakastavat auttamista pihahommissa, joten se voisi olla kivaa tekemistä yhdessä. Ehkä 1-vuotiaskin voisi posottaa menemään noilla pienillä muovisilla kottikärryillä.

Onneksi lähipiirissä on niin paljon viherpeukaloita (kuten äitini, isosiskoni ja hänen puoliso, sekä tietenkin one and only Kirsikka), että neuvoja varmaankin saa, kun vain kysyy.

Pikkuhiljaa täällä hommat etenee.

Tässä vielä pari kuvagalleriaa ennen ja jälkeen meiningeistä.