Juhan synttärit
Kesän kohokohta on aina heinäkuun lopussa: Juhan synttärit. Meidän äidin puolison Juhan synttärietä on juhlittu Keskitalossa niin pitkään kuin muistan. Juhlat ovat herkuttelun riemuvoitto, sillä Juha tekee tuntemistani ihmisistä ehdottomasti parasta ruokaa.
Tänä vuonna teema oli löyhästi Italia sekä “kulinaristiset rikokset” kuten basilikajäätelö. “Otetaan purkki aivan hyvää jäätelöä, mutta pilataan se sekoittamalla joukkoon basilikaa ja kermaviiliä”, kuten Juha asiaa kuvaili. Tai: “Otetaan erinomaisia syötäväksi kelpaavia mansikoita, mutta tuhotaan ne grillaamalla ne ja tiristämällä sitruunaa päälle.”
Toisin sanoen: lapset eivät välttämättä arvostaneet kaikkia Juhan pyrintöjä. Minä arvostin!
Päivä aloitettiin perinteeksi muodostuneella jalkapallo-ottelulla. Juha on tehnyt yhdelle tilan pelloista valtavalla vaivalla jalkapallokentän, joka alkaa olla aikamoisen hyvässä kunnossa. (Sitä on niitetty, tasoitettu, siihen on levitetty kuormalavallinen hiekkaa, siihen on istutettu nurmikko ja sitten taas tasoitettu – ja tietenkin ajettu nurtsia.)
Meidän pikku Putte laittoi ensimmäistä kertaa kengät jalkaansa (on tepastellut koko kesän paljain jaloin, myös interraililla), sillä kentällä on vähän nokkosia.
Peli onnistui erinomaisesti, joskin minä olin vähän heikko lenkki. Minulla on niin lihasmuistissa se, että lapsia saa nostella ja liikutella pois tieltä, että esimerkiksi kerran vahingossa tartuin Alppuun hartioista, kun halusin pallon. Jossain toisessa maailmassa siitä olisi tullut rankkari, nyt vain: “ÄITIIIIH!”
Putte halusi myös kovasti olla kentällä pelissä mukana ja kerran hän saikin sitten pallon päähänsä. Onneksi melko kevyesti.
Pelin jälkeen kävimme Kylänrannassa huuhtomassa hiet pois.
Se saattoi olla kesän onnellisin hetki, kun kävin uimassa poijulle ja takaisin uidessani laitoin silmät kiinni, aurinko välkehti silmäluomien läpi ja rannalta etäältä kuului kaikkien lapsien kiljahdukset. Seuraavaksi olisimme kävelemässä Juhan lounaspöytään ja koko pitkä ja hauska päivä olisi vielä edessä. “Olen perustavanlaatuisen onnellinen”, ajattelin sillä hetkellä.
Loppupäivä oli juuri niin ihana kuin toivoin: Herkullista pizzaa ja salaattia lounaaksi, palloilua, naapurin pitämä keskiaikainen miekkailuesitys, drinkkejä, lapset juoksentelivat ja Putte tepasteli kaikkien perässä minkä kerkesi.
Juha oli löytänyt vanhempiensa taloa tyhjentäessä vahoja valokuvia ja me saimme nähdä upean kollaasin Juhan menneisyydestä. (Jostain syystä hänestä on hirveän vähän kuvia, ja olenkin aina haaveillut näkeväni siltä ajalta kuvia, jolloin baarien portsarit piruilivat hänelle: “Pitääkö tässä kaivaa lintukirja esille, kun ei meinaa lajia tunnistaa?” (Kuopiosta kotoisin olevalla Juhalla on ollut nuoruudessaan sekä upea permanentti että pitkän hiukset – täysin pöyristyttävää siis.)
Illallinen oli taivaallinen moninen ruokalajeineen, suosikkeihini kuului muun muassa mustekala, erinäiset soossit ja tietenkin klassikkojälkkäri: lettukakku.
Tiki lähti lasten kanssa ennakkoon huvilalle nukuttamaan niitä, minä jäin vielä vähäksi aikaa istumaan heinäkuun pimenevää iltaa. Olin ehdottanut aamulla muille, että kerrotaan illalla Juhasta jotkut rakastukset tältä kesältä. Niin me sitten ringissä kerroimme niitä. Lapsien rakastukset olivat suloisia (“Juha on paras”), itse muistelin yhtä perjantai-iltaa, kun pyysin Juhaa ja muita kehittelemään yhtä tarinan juonikuviota minulle ja meillä oli mahtava ilta sitä keksiessämme. Juhalla on viiltävän kekseliäs mielikuvitus ja hän on nähnyt yli 3000 leffaa, joten on mistä ammentaa juonenkäänteitä. Rakastuksen pointti: Juha heittäytyy aina mukaan minun juttuihin, auttaa, kuuntelee ja näkee minut. Muidenkin rakastukset olivat tarkkoja ja paikkaansapitäviä.
Oli niin niin ihana päivä, että halusin tämän itselleni muistiin tänne.
Onneksi ensi kesänä tätä on lisää luvassa.
