Ystävät ja Flow
Onnellinen, toki vähän krapulainen, olo. Eilen oli niin niin kivaa!
Tiki lähti äsken lasten kanssa puistoon, mä saan juoda lauantaiaamun kahvini rauhassa. (Sen jälkeen hän lähtee poikienreissuun, ja minä olen seuraavat 30 tuntia lapsosten kanssa neljästään, eli ei tämä nautinto ikuisesti kestä.)
Aloitin eilisen Keskon järjestämillä sijoittajien Flow-etkoilla. Siellä oli taloustoimittajia, raha-influja ja salkunhoitajia. Viihdyin valtavan hyvin! En ollut pitkään aikaan käynyt missään rahamaailman tilaisuudessa (äitiysvapaa). Nykyään ei tule enää yllätyksenä, että sijoittajat ovat yleisesti ottaen tosi kivaa porukkaa. Hauskoja, rentoja, kohteliaita. Nautin!
Tutustuin mm Mika Heikkilään, joka on yksi Suomen kovimmista salkunhoitajista. On tuo kyllä aikamoista elämää hallinnoida miljoonia. Toki mua huvitti tilanne, jossa seisoskelen Keskon pääkonttorin kasikerroksessa, horisontissa näkyy Paperi T Flown päälavalla esiintymässä ja minä keskustelen miljoonien sijoittamisesta. Ei olis Julia vuonna 2008 ajatellut, että 15 vuoden päästä mun Flow on tällainen – ja nautin siitä vähintään yhtä paljon kuin nuorena viinoja piilottelevana mediatutkimuksen opiskelijana.
Sitten taksilla alueelle!
Ja vitsi miten kaunista kaikki oli! Mun ystäväni Katariina on Flown tuotantopäällikkö, ja olen pitkin vuotta katsellut hänen instasta, mitä kaikkea Flown pystyttäminen vaatii. Se vaatii paljon. Ja on kaiken sen arvoista, tunnelma oli vain niin tainaomainen.
Tässä vaiheessa olin ottanut Keskolta kaksin käsin juotavaa (kirjaimellisesti, mulla oli toisessa kädessä siideri ja toisessa olut, Pirkkaa tietenkin, hehhehe). Semmonen nuoruuden piru oli mennyt muhun jonossa, joten pyrin vetämään ne ennen alueelle tuloa – jottei mene HAASKUUSEEN. No, sitten saavuinkin alueelle oikein hienossa nousussa.
“Olen kummallisessa humalassa”, lähetin ystävälleni Ilonalle viestin, ja löysinkin Ilonan pian. Mentiin joraamaan Backyardille, oli niin niin hauskaa!! Mutta vessa kutsui, ja sitten taas törmäsin lisää ihmisiin, jotka veivät mennessään. Välillä vain kävelin yksin ympäri aluetta, aurinko paistoi silmiin ja Kellohallin siluettiin, vitsit. Tunsin aivan sellaista puhdasta onnea ja kiitollisuutta elämää kohtaan.
Lähetin pari ääniviestiä mun ystäville (joskus käy näin, että tekee mieli osoittaa kiitollisuus ystäviään kohtaan näissä tilanteissa). En todellakaan aio kuunnella niitä nyt, se olisi kidutusta!
Törmäilin tuttuihin, ja sitten lopulta päädyimme Shampanjabaariin Natan, Pia-Marian, Jasminin ja Merjan kanssa. Eräs näyttelijä tuli mansplainaamaan elämäänsä (tiedätte miestyypin: ei koskaan kysy keskustelukumppaniltaan mitään, alkaa katottaa puhelimestaan jotain jonninjoutavaa). Nauratti, että tommosetkin buumerit edelleen hiihtää keskuudessamme ja ilmeisesti ihan pärjäävät tällä tyylillä.
Jatkettiin syömään, päädyttiin moneksi tunniksi Natan ja Jasminin kanssa istuskelemaan ja blaastaamaan mm perhe-elämästä. (Jasminin lapset on täydellisiä, mun ja Natan ehkä hilppasen riehakkaita…)
Aaaah! Oli vain niin niin niin kivaa. Vitsi että elämässä on vain niin mahtavia ihmisiä.
