Ensimmäinen crapulé
Ah, olin Turussa äbälässä täyshoidossa taas pitkän viikonlopun. Hengailin paljon mun siskon ja sen kahden ihanan tytön kanssa. Meidän poika on selkeästi ihan fiiliksissä 2-vuotiaasta ja 8-kuisesta serkustaan, kun se viihtyi lattialla köllötellen vaikka kuinka pitkään katsellen niiden meininkiä. Syötiin hyvin (Tårgetin lounas terassilla, suositan!), käytiin keskustassa shoppailemassa, kannustettiin TCR-juoksijoita, makoiltiin viltillä auringossa. Elettiin täyttä elämää.
Sunnuntaina olin euforisessa rentouden tilassa ja join kaksi(!) lasia Rieslingiä.
Yöllä heräsin silmittömään kuvotukseen. Muistin heti: Tältä tuntuu kunnon krapula! Jano, vatsassa väänsi, päätä särki. Olo sen kun vain paheni. Lopulta syöksyin vessaan laatottamaan oikein kunnolla. Iski hirveä vilu, ja ajattelin, että härregyyd, niin paha darude, että kuumekin nousee!
Kun palasin sänkyyn, tuli ensimmäistä kertaa huono äiti -fiilikset (koska tähän mennessä olen pitänyt itseäni ihan mahtavana äitinä). Millainen äiti juo itsensä tällaiseen kuntoon? Lapsi nukkuu vieressä ja mutsi vain puhuu norjaa. Lupasin pyhästi, etten enää koskaan juo alkoholia, kun seuraukset ovat näin helvetilliset. Liskodisko pauhasi ja ajatusloopit rullasivat yön pimeät tunnit kohti aamua. Miten mä pystyn pitämään huolta lapsestani, kun en pysty huolehtimaan edes itsestäni?!! Puhuttelin itseäni: Nyt se vain Julia on niin, että sä olet siirtynyt elämänvaiheeseen, johon alkoholi ei kuulu. Rastitatskat kämmeniin ja kohti streittausta.
Kun aamulla kömmin keittiöön, kävi ilmi, että koko muukin perhe oli "yhtä krapulassa", ja yläkerran vessassa oli niin ikään prinssi George vieraillut. Ilmeisesti tämä krapula oli peräisin 2-vuotiaan puistokavereilta, Turun busseista tai mistä nyt tällaiset ikinä sikiävätkään.
Mikä helpotus! Vatsatautihan se olikin, ihanaa!
Kuvassa minä reilu vuosi sitten Berliinissä. Tuo oli vielä aikaa, jolloin niin crapulét kuin vatsatauditkin sai nautiskella David Attenboroughin luontodokkarien parissa. Iski muuten karu totuus: Menee pitkä aika, ennen kuin saan taas nauttia kipeänä olemisesta. Bebben kanssa se ei ole suoranaista riemulomaa, kävi ilmi.