Hääpäivä on erinomainen syy mennä naimisiin

Yksi mun mielestä oikein pätevä syy mennä naimisiin on se, että sitten ihmisellä on hääpäivä. Näin se on ikään kuin velvoitettu tekemään joskus kahdestaan kumppaninsa kanssa jotain. Meistä on viime aikoina nimittäin Tikin kanssa tullut juuri niitä tyyppejä, joita meistä ei pitänyt tulla, eli semmosia, jotka näkevät toisiaan vain himassa hoitaen lasta tai kotia. Kipsi ei ole suoranaisesti parantanut tilannetta, sillä kun ollaan vedetty meidän lähipiirin lastenhoitokiintiö ihan piippuun, ei olla kehdattu pyytää ketään hoitamaan vielä iltaisinkin.

Meille on muodostunut perinne, että hääpäivän ilottelut aloitetaan Linnanmäen vuoristoradalla. Niin tänäkin vuonna. "Eikö teille tullut mieleen mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi lapsia?" yksi mun kaveri kysyi. Hyvä kysymys.

Mutta ei, vuoristorata sen olla pitää!

Haluttiin myös hurvitella, ja mennä tällä kertaa toiseenkin laitteeseen. Mietittiin vähän aikaa maailmanpyörää, mutta tultiin siihen tulokseen, että maailmanpyörä on kuin poreallas kylpylässä: siinä ei voi mitenkään voittaa, jos kyytiin tulee vieraita ihmisiä. Nimittäin jos ne eivät puhu, se on kiusallista, koska itsekään ei kehtaa jutella. Jos ne puhuvat hiljaa, tulee semmonen olo, että ne jotain siinä salaisesti kuiskuttelevat, ties vaikka arvostelisivat meitä! Jos ne puhuvat kovaa, se häiritsee tunnelmaa. Ja kaikkein pahin: jos ne puhuvat meille, ne raiskaavat tunnelman lopullisesti. 

Niinpä mentiin "tulirekeen", jossa ei todellakaan tarvinnut keskustella yhtään kenenkään kanssa, etenkään toistemme.

No, onneksi juteltiin vähän myöhemmin toistemme kanssa, nimittäin mentiin syömään Vihreään holviin, joka melko uusi ja melko ihana paikka Harjutorin kupeessa. (Se toimii btw täydellisesti lounaspaikkana, koska sen eteen voi jättää kivasti beebelin nukkumaan isojen lasi-ikkunoiden taakse.)

Ravintolassa suoritettiin toinen perinne, eli muisteltiin mennyttä vuotta ja keskusteltiin tulevasta. Ja vaikka nyt viimeisin kuukausi on ollut kieltämättä henkisesti hyvin raskas, niin yleisesti ottaen viimeinen vuosi on sisältänyt aivan huikeita kohokohtia. Reissut Tampereelle, Turkuun ja Tukholmaan olivat ihania ja Thaimaa-kuukausi oli kokemus, jota me ei ikinä unohdeta. On ollut paljon kivoja retkiä, hyviä ystäviä ja ihania hetkiä. Ennen kaikkea arki on ollut tosi kivaa Tikin ja Alpun kanssa. Tuntuu myös jotenkin hassulta, että viime vuonna tänä päivänä me jätettiin Alppunen ensimmäistä kertaa hoitoon. Nyt se on ollut jo tyytyväisesti yön yli poisse meidän hoteista. 

Pohdiskeltiin myös, millaisia juttuja halutaan seuraavalta vuodelta. Yksi asia, mikä päätettiin, on että aina pitää olla näköpiirissä joku kiva juttu suunniteltuna. Esimerkiksi hotelliyö Turussa niin, että meidän äbä hoitaa Alppua tai joku kolmestaan tehtävä retki. Nyt kesällä näiden kivojen juttujen järkkääminen on helppoa, mutta täytyy nyt ulottaa tämä myös syksyyn, eikä siitä saa laistaa! 

Erinomaisen aterian jälkeen käytiin hakemassa Hesarin Alkosta vielä juomat ja suunnattiin Vallilan kallioille. Oli vain niiiiiin mukavaa istuskella siinä vierekkäin ja katsella matalalla kelluvaa aurinkoa.

Kun me mentiin hakemaan Alppua hoidosta Raisalta ja Antilta, Antti kysyi: "Keitä te oikein olette?" Oltiin vissiin hilppasen rentoutuneempia ja iloisempia kolmen lapsettoman tunnin jälkeen kuin Alppua sinne viedessä. Toivoa antavaa oli myös se, että Alppu viihtyi hoidossansa erinomaisesti. Kun me tultiin, se kikatteli tyytyväisenä. Sitten se kalautti päänsä pöydänkulmaan ja haki sen jälkeen lohtua Raisalta. Äiti oli jo unhoittunut täysin.

Sitten hampparoitiin kotiin onnellisina kolmestaan. Jos tämä kolme tuntia kahdestaan teki näin hyvää (että esimerkiksi tänään meidän kodin ruokoton tila ei häiritse ollenkaan), niin ehkä olisi syytä nyt vähän skarpata ja tehdä useammin jotain kahdestaan. Ihan vain tuon kolmen tunnin takia muistin taas, miksi kolme vuotta sitten sanoin Turun tuomiokirkossa "tahdon" ja miksi tahdon edelleen.

Onko teillä muuten jotain hääpäivä- tai vuosipäiväperinteitä?

Viime vuonna aika samannäköistä meininkiä:

2-vuotishääpäivänä Linnanmäellä

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA