Sijoitusstrategiani on laiskuus

Sijoittaminen, ah! Siinä vasta mieltä kiehtova puheenaihe. Mutta ei millään lailla pompöösi tai ylväs, pikemminkin arkinen, vähän kuin horisisi pelaamisesta tai askartelemisesta. 

Sijoittamisesta pitää puhua ehkä parissakin postauksessa (siitä on kirjoitettu tuhansia kirjoja ja sille on omistettu omia blogeja, joten aihetta tuskin voi käsitellä loppuun muutamalla kirjoituksella). Tässä ensimmäisessä ajattelin kertoa, miten itse aloin sijoittaa. Yritän olla mahdollisimman konkreettinen ja selkeä puheissani. Mun mielestä sijoittamisesta tehdään usein vähän turhan vaikean kuuloista. Ehkä se johtuu siitä, että sijoittajapamput haluavat vaikuttaa tärkeiltä. 

Jos sijoittamisesta lukeminen ei kiinnostele tai se tuntuu hankalalta, mutta tekisi kuitenkin mieli sijoittaa ainakin vähäsen rahaa, niin kerron tähän alkuun lyhyen sijoitusvinkin (jonka kuulin Pörssisäätiön sijoituskoulussa, ja jolla itse aloitin sijoittamisen).

Sijoitusneuvojen antaminen on tosi hankalaa, koska kukaan ei tiedä varmaksi, miten rahastoille ja osakkeille käy: niihin sisältyy aina riski, että sijoituksen arvo laskee. Mitä suurempaa voittoa tavoittelee, sitä isomman riskin joutuu ottamaan. Siksi kannattaa suhtautua epäilyksellä kaikkeen, mitä seuraavaksi aion kirjoittaa.

Ja huom! Saa ehdottomasti olla eri mieltä, jatketaan keskustelua kommenttiboksissa.

Laiskan naisen sijoitusneuvo: Osta indeksirahastoa

Jos haluat aloittaa omatoimisen sijoittamisen, muttet tiedä miten, niin perusta verkkopankkitunnuksillasi Nordnettiin arvo-osuustili (eli tili, jossa osakkeita, rahastoja ja rahaa säilytetään) ja ala ostaa kuukausittain vaikka 15 eurolla jotain pienikuluista indeksirahastoa. Itse ostan automaattisesti sadalla eurolla kuussa Superrahasto Suomea, sillä sen kulut ovat nollassa. Tämä on helppoa ja vaivatonta.

Jos haluat tietää enemmän, niin jatka postauksen lukemista.

Sitten se pidempi versio:

Alkuun pieni varoitus. Mä en ole mikään megasijoittaja, enkä vielä kovinkaan taitava tässä. Mä vasta harjoittelen. Sijoittaminen on mulle sellaista kiinnostavaa pikku puuhastelua, jonka toivon tuovan taloudellista turvaa jonain päivänä. Ainakin se sivistää, sillä sijoittamaan alettuani olen innostunut lukemaan Hesarin taloussivut ja vähän Kauppalehteäkin. Se on virkistävää.

Kiinnostuin sijoittamisesta keväällä 2015, kun olin ostanut toisen omistusasuntoni (ja myynyt edellisen). Tajusin, ettei mun kannata laittaa kaikkia raha-asioitani vain oman kodin omistamisen varaan. Kyynisenä kantturana en nimittäin usko, että tulen saamaan ihan kauheasti mitään eläkettä. Yksi mun kaverini on intohimoinen sijoittaja, niin aloin sitten kysellä häneltä neuvoja, koska en tiennyt aiheesta tuolloin yhtään mitään.

Päädyin avaamaan tilin Nordnettiin, koska siellä pystyy tekemään itsekseen rahasto- ja osakekauppaa, ja kulut olivat ainakin tuolloin pari vuotta sitten kaikkein edullisimmat. Siellä arvo-osuustilin ylläpitäminen on ilmaista. Nordnetissä ei siis ole ylimääräisiä hilavitkutinmaksuja, kuten monessa pankissa on. (Voi kuitenkin olla, että pankit ovat nykyään ihan kilpailukykyisiä tässä asiassa, ne ovat ilmeisesti petranneet viime vuosien aikana. Saa vinkata, jos näin on!)

Sitten aloin noudattaa sijoitusopasta.

Ensin kannattaa ottaa selvää, millainen sijoittaja itse on, eli kartoittaa oma riskinottohalukkuus. Se onnistuu vaikkapa tällä Nordentin riskitestillä. Siinä kysytään omaa sijoitustietämystä ja sitä, kuinka suuri merkitys sijoitetuilla rahoilla on päivittäiseen elämään. Riskitesti selvittää myös, millaista sijoitusriskiä ihminen sietää (ilman että yöunet menee) ja paljonko on valmis sijoittamaan kuukaudessa. Itselläni on "normaali" riskinottohalukkuus. En mielelläni menetä rahojani, mutta en vaipuisi murheen syvään alhoon, vaikka jonkun osakkeen arvo romahtaisikin. 

Järkevä ihminen tekee tässä vaiheessa sijoitussunnitelman. Siinä kannattaa kysyä itseltään:

Mikä on budjettini? Mitkä ovat kuukausituloni ja -menoni? Paljonko omistan? 

Mä kerroin tässä postauksessa kuukausibudjettini. Multa irtoaa 100–500 euroa kuussa sijoittamiseen, tosin useimpina kuukausina sijoitan pelkästään tuon 100 euroa. Mahdollisia yli jääneitä rahoja sijoittelen sitten köntteinä.

Suomessa kotitalodet omistavat 300 miljardilla kiinteistöjä, ja asuntolainaa on 94 miljardia. Talletuksina jengillä on pankissa 85 miljardia, pörssissä 30 miljardia ja rahastoissa 20 miljardia. Se, että talletustileillä on noin paljon massia, on siksi huono homma, että raha kuuluu laittaa töihin, eli sijoittaa! (Lol, näin tärkeät ihmiset ainakin tykkäävät hokea, ja nyt mä haluan ilmeisesti larpata tärkeää ihmistä.)

Sitten pitää miettiä sijoittamisen aikahorisontti: Onko se päivä, vuosi tai vaikka yli kymmenen vuotta? Milloin tarvitsen sijoittamani rahat takaisin? Olenko vaikka hankkimassa uutta asuntoa? Mulla aikahorisontti on pitkällä tulevaisuudessa, sillä nyt kun olen hankkinut mun unelmieni kodin, mulla ei ole mitään suurta ostosta näköpiirissä.

Tätä hoetaan aina, mutta sijoitukset kannattaa hajauttaa, koska tällöin hajauttaa myös riskin hävitä rahansa. Sijoittamisessa allokaatiolla tarkoitetaan sitä, miten sijoitukset jakaa. Esimerkiksi missä omaisuusluokissa ne ovat: korkosijoituksissa, osakkeissa, arvopapereissa, indeksirahastoissa, joukkovelkakirjoissa, sijoitusasunnoissa vai jossain muussa, vaikkapa metsässä. Yhdellä Pörssisäätiön luennolla sanottiin, että historiallisesti viimeisen sadan vuoden aikana osakkeissa on ollut paras tuotto. Sijoitukset voi olla hyvä hajauttaa myös ajallisesti, sillä tänään tietyn hintaiset osakkeet voivat olla parin kuukauden päästä edullisempia. (Tosin kun ostaa osakkeita, niistä joutuu maksamaan aina merkitsemispalkkion, jotenka osakkeita kannattaa ostaa kerralla noin 500–1000 eurolla, kuuluu eräskin nyrkkisääntö.)

Sitten pitää miettiä, millä kriteereillä ostaa vaikkapa osakkeita: Ostaako sen perusteella, millaista osinkoa niistä saa vai ostaako P/E-luvun mukaan. Mutta jotta tämä ei menisi ihan liian diipiksi ja luotaantyöntäväksi jo tässä vaiheessa, ajattelin kertoa näistä osakebisneksistä ja niihin liittyvistä termeistä tarkemmin seuraavassa postauksessani. 

Loppujen lopuksi nämä ovat (ainakin aluksi) melko helppoja juttuja, mutta itse ainakin ahdistuisin, jos tietoa tulisi heti kamalalla ryöpytyksellä. Mä olen opiskellut nämä tiedot noin kolmessa vuodessa, toisin sanoen, aina silloin, kun jotain uutta on tullut vastaan ja mulla on riittänyt aikaa ja innostusta perehtyä.

Ja yksi juttu vielä: Sijoittaessa pitää päättää, millä lailla aikoo irtautua sijoituksistaan. Miten teen myyntipäätöksen? Itselläni on esimerkiksi osta ja pidä -strategia, eli mä vain odottelen, että ostamaieni sijoitusten arvo nousisi. Tässä on se etu, ettei tule turhia kaupankäyntikuluja ja veroja (ostaminen ja myyminen maksaa aina).

Hehheh, se, mitä tuo Nordnetin testi ei kysy, on se, kuinka laiska sijoittaja minä olen. Perimmäinen syy mun sijoitusstrategialleni on nimenomaan laiskuus. Siksi olen nyt parin vuoden ajan ostanut (kuten jo yllä mainitsin) kuukausittain 100 eurolla Superrahasto Suomea jossa on 0 euron kulut.

Nimittäin indeksirahasto on laiskan naisen tapa sijoittaa. Ja myös fiksun! Se on sijoitusrahasto, jossa rahat sijoitetaan vertailuindeksin mukaiseen osakekoriin. Eli siis rahasto ostaa osakkeita samalla painolla kuin ne ovat indeksissä. (Wikipedia selittää paremmin.) Superrahasto Suomi esimerkiksi seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssissä 25 vaihdetuinta osaketta.

Mun suunnitelma on ostaa tuota Superrahastoa kuukausittain niin kauan, kunnes jaksan aktivoitua ja keksiä jonkun parempituottoisen mutta vähäriskisen ja -kuluisen kohteen. Sillä ei ole niin väliä, millainen tuotto rahastolla päivän päälle on, koska ainakin historiallisessa perspektiivissä se on tähän mennessä ollut järkevää: toisin sanoen, tuottoa tulee (ja on tullut mullekin tähän mennessä).

Joku saattaa nyt ajatella, että onpa tuo stupido, kun se vain ostelee rahastoja eikä ole kunnolla suoria osakkeita. No, ostan mä välillä osakkeitakin, mutta vain silloin, kun saan nostettua itseni laiskuuden suosta ja perehdyttyä johonkin firmaan. Sitten kun olen hankkinut osakkeita, en jaksa hirveästi seurata omistamieni yritysten tilannetta. Luotan vain, että vakavaraisilla yrityksillä menee hyvin, jolloin osakkeiden arvo nousee ja ne maksavat osinkoa.

En edelleenkään väitä, että olisin mikään sijoitusguru. Mä olen vasta aloittamassa tätä uljasta sijoitustaivalta. Eli nyt vähän lueskelen oppaita ja otan selvää asioista. Mielelläni otan teidät messiin tähän, koska veikkaan, että täältä lukijoista löytyy mua huomattavasti fiksumpia tyyppejä, joilla on antaa hyviä neuvoja tai näkökulmia aiheeseen.

Kaikkein paras läppä oli, kun aloittaessani sijotusbisneksiä mä sain päähäni, että mun salkussani pitäisi olla osakkeita, ihan sama mitä, kunhan jotain. Niinpä ostin kaksi (2!!!) Koneen osaketta, jotta voisin puhua niistä monikossa. "Salkussani on osakkeita." (Tykkäsin tuohon aikaan myös käyttää salkku-sanaa usein, siitä tuli sellainen omahyväinen olo.) Koneen kahden osakkeen ostaminen oli luultavasti mun elämäni surkein kauppa, koska jo niiden merkitsemiskulut olivat niin isot, etten luultavasti koskaan tule pääsemään voitolle niistä. Vaikka kyllähän niistä osinkoa jo on tullut. Toisaalta, siinä mielessä se oli hyvä kauppa, että se sai mut kiinnostumaan osakkeiden ostamisesta ja ymmärtämään sen mekanismin, miten niitä ostetaan.

Okei, loppuun vielä pieni selostus mun salkun sisällöstä. (Huomatkaa, en ole vieläkään kyllästynyt sanaan salkku ehkä siksi, etten varmaan koskaan tule hankkimaan fyysistä salkkua.)

Salkkuni koostuu siis tällä hetkellä enimmäkseen rahastoista, suoria osakkeita olen ostanut vielä melko vähän ja sitten hankin tuossa keväällä yhteen mestaan vaihtovelkakirjan (se on semmonen random kokeilu, saa nähdä johtaako se mun rahojen tuhoutumiseen). Tämän lisäksi me hankittiin vuosi sitten syksyllä Tikin kanssa sijoituskämppä.

Ja se kaikkein tärkein: Omalla kohdallani sijoittaminen on sellaista hauskaa pientä harrastusta. Jos menetän rahaa, niin yöunet ei siitä kärsi, sillä se ei vaikuta mun päivittäiseen arkeen millään tavalla. En siis sijoita sellaista rahaa, jonka menettäminen kirpaisisi liikaa.

Okei. Tässä ensimmäinen sulkellus sijoittamisen maailmaan. Vielä kertauksena, jos haluaa alkaa sijoittaa, kannattaa miettiä:

1. Kuinka ison riskin voin ottaa siinä, säilyykö rahojeni arvo?

2. Milloin tarvitsen rahat takaisin?

3. Mikä on budjettini kuukaudessa, vuodessa?

4. Miten hajautan?

5. Millä kriteerillä ostan?

6. Miten irtaannun?

Seuraavassa sijoituspostauksessa perehdyn inan verran enemmän tuohon osakekauppaan, ja avaan sen termistöä. Lisäksi olen nyt lueskellut muodikkaista ETF-rahastoista, mutta sellaisia mulla ei ole vielä hankittuna.

Facebookissa on muuten pari ihan kiinnostavaa naisille tarkoitettua sijoitusryhmää: Ompeluseuran Talousgurut ja Vauras nainen. Lisäksi Sijoituskerho on suunnattu kaikille sijoituksesta kiinnostuneille. Silmäilen niiden keskusteluja silloin tällöin.

*

Okei, loppuun taas disclaimer. Tällaiset sijoitushorinat saattavat ahdistaa, koska niistä tulee helposti riittämätön olo, että "tommostakin mun pitäisi opetella ääh, en jaksa" tai "tommoseenkin rahojen pitäisi riittää". No ei pitäisi. Ei sijoittaminen ole mikään tie onneen tai välttämättä mihinkään muuhunkaan.

Mä itse ole vähän laiska sijoittamisjuttujen suhteen, on miljoona muutakin asiaa, joihin haluan perehtyä (kuten vaikkapa haukankouluttaminen, tosin vain teoriatasolla). Yleensä pitää priorisoida muita juttuja, koska ne tekevät musta onnellisemman kuin raha-asioiden opiskeleminen. Sitä paitsi, olen sitä mieltä, että jos sijoituksia mietiskelee liikaa, tulee vähän nihkeä fiilis. Ellei raha ole oma työ, sen alinomainen ajatteleminen johtaa ihmisraiskan turmioon.

Ennen kaikkea rahan ajatteleminen on melko pitkäveteistä. Oikeasti järkevä sijoittaminen on pohjimmiltaan sellaista, että laitat rahasi johonkin, odottelet 50 vuotta ja annat korkoa korolle -periaatteen hoitaa homman. Sitten voit nostaa potin pois ja rillutella eläkkeellä. (Korkoa korolle -periaatteesta myöhemmin.) Sijoittamisessa ei siis ole mun mielestäni glamouria tai taikaa. (Paitsi jos sattuu olemaan Wolf of Wall Street -elokuvan hahmo, sitten pääsee vetämään naisten pyllyiltä kokkelia.)

Toiseksi, kaikilla ei todellakaan ole rahaa irrottaa sijoituksiin, vaan tulot menevät ihan vain elämiseen. Etenkin juuri siinä vaiheessa, kun on vaikka hoitovapaalla tai opiskelee, niin ei tule ajateltua tällaisia sijoitushommeleita. Silloin ei kannata potea semmoista "olisi pitänyt" tai "mun pitäisi" -murhetta. Jälleen kerran: ihmiset, jotka pystyvät sijoittamaan osan rahoistaan, ovat hyvin etuoikeutetussa asemassa.

Tämän postauksen tarkoitus on siis vain sanoa: Sijoittaminen on arkista ja helppoa, ja jos kuussa irtoaa pari kymppiä (vaikka silloin tällöin), sillä pääsee jo hyvään vauhtiin. 

Millaisia kokemuksia teillä on sijoittamisesta? Millaisia salkkuja siellä omistetaan?

(Ja onko jotain erityisiä postaustoiveita sijoittamiseen liittyen?)

Kuvat: Random fakta on se, että mun Photoshop ei suostunut siihen, että olisin muokannut kuvia seteleistä. Kuvat ovat siis käsittelemättömiä, hehee.

Postauksen lähteinä olen käyttänyt paitsi omaa kokemustani, myös Pörssisäätiön sijoituskoulun materiaaleja, Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeren luentoa, Cardia Invest Oy:n toimitusjohtaja Tom Lindströmin luentoa sekä Norvestia Oyj:n toimitusjohtaja Juha Kasasen luentoa. Lisäksi olen jonkun verran lukenut sijoituskirjallisuutta, kuten Seppo Saarion Miten sijoittaa pörssiosakkeisiin. Vaikkapa täällä hyvä listaus sijoituskirjallisuudesta. 

Lisäksi tarkistutin tämän tekstin vielä Nordnetin viestinnällä, koska mainitsin heidät tässä niin monta kertaa.

Lue myös muut rahasarjan postaukset:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Yhden kuukauden menoni: 1600 euroa

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA