Emälä ei ole hassumpaa
Äsken mun suustani kuultua: “Nyt seuraavat 30 minuuttia ette häiritse mua. Vaikka syttyis tulipalo, älkää puhuko mulle.”
On ollut vähän intensiivistä. 2-vuotias on unilla, muille laitoin ruudun, nyt minä juon kahvin ja vietän hetken blogin parissa. Vaikka tulis tulipalo.
Yhtenä iltana oli aivan uskomaton auringonlasku.
Meiltä lähti tänä aamuna Tikin veljen perhe. Niillä on kanssa kolme lasta, vieläpä sattumalta täysin saman ikäiset kuin meillä. Oli niiiin ihanaa ja helpottavaa purkaa tätä kesää yhdessä.
“Siis mä olin aatellut, että tää kesä olis helppo, kun nuorin on jo kaksi. Mutta ilmeisesti valehtelin itselleni.”
“Noi on tapellut koko kesän. Jatkuvasti.”
“Kun päivässä ei ole enää yhtäkään hetkeä, jolloin saisi olla rauhassa. Tuntuu että heräämisestä nukahtamiseen olen piika, joka on töissä ja selvittämässä toisten riitoja, tunteita ja…”
“Kyl tää kolme taitaa olla aika eri kuin kaks.”
Jeppp!
Oltiin Tampereella Scandic Rosendahlissa, joka on musta kätevin hotelli autoilijalle.
Mutta mutta, ei tee mieli valittaa sen enempää, kun on ollut vain niin hauskaa! Tai sanoisinko: ei hassumpaa.
Meiän 2-vuotias laulaa nimittäin nykyään potpurilla kahden laulun miksausta:
“Emälä ei ole hassumpaa… Emälä on julmaa.”
Ja elämästä puheen ollen, oli niin söpöä kun Alppu eilen saunassa tokaisi serkkunsa kanssa uituaan järvessä pitkään ja heitettyään kunnon löylyt: “Tämä se on vasta elämää!”
Saaren oma kesäkahvila, Juho Kusti, on meidän suosikki.
Me ollaan tällä viikolla oltu Tampereella ja sen jälkeen Tampereen-serkut ovat olleet täällä. Rakastan Tamperetta ja aina kun siellä on, sitä miettii, että miten tänne pääsisi asumaan… Tällä kertaa tutustuttiin muun muassa Kiovan uuteen leikkipuistoon, jossa oli aivan uskomattoman hienot huttilullit! Olispa meiän Helsingin-leikkipuistoissa tommosia iloitteluja.
Paluumatkalla pysähdyttiin Alpo Jaakolan patsaspuistoon Loimaalla. Se oli aika eeppinen paikka.
George Alpo Jaakolan kahvilassa.
Rakastan tällaisia eksentrisiä patsaspaikkoja. Myös Parikkalan patsaspuistolla on paikka syömessäni.
Pyynikin kahvilassa munkit on Tampereen must.
Meille on tänä kesänä muuttanut George. Non 50 vuotta vanha muovinen leppäkerttu, joka oli mun äidin lelu lapsuudessa. Sitten George meni pitkäksi aikaa kaapppiin, josta mun äiti kaivoi sen tänä kesänä ja antoi meidän typylle. Tultuaan kaapista George, tuo höppänä leppäkerttu-vanhus, on ottanut elämästä kaiken irti ja seikkaillut meidän kanssa kaikkialla.
Nimen hänelle antoi meiän typy, arvatenkin Pipsa possusta…
Georgen lisäksi typyn syömen on kaapannut Kipa, joka on sellainen 15 litran muovinen vesipullo. Se on matkannut myös mukana ja typy on nukkunut sen kanssa. Jos Kipa on joskus jäänyt kuistille, typy on parahtanut:
“Kipa on peloissaan, koska hän on niin yksin!”
Lippis.
Yöt ovat olleet omanlaisiaan.
Meiän pieni heräilee edelleen paljon ja haluaisi nousta kello 5. Yhtenä yönä, kun hän oli löytänyt Alpun vanhan Star Wars -lippiksen, jota hän piti koko päivän, hän oli sitä mieltä, että sitä on pidettävä myös yöllä. Pari kertaa hän heräsi karjumaan, kun lippis oli lähtenyt irti päästä. Voi toista.
Yhtenä yönä Tampereen hotellissa mulle iski semmonen käsittämätön väsymyshorkka, kun lapsonen oli jotenkin aivan non-stop herätellyt mua. Kroppa meni tilttiin. Iski valtava pahoinvoinnin vyöry, putosin lattialle, hikoilin sellaista kylmää hikeä ja tuntui oikeasti siltä, että kuolen siihen paikkaan. Onneksi nukahdin nopeasti ja aamulla olo oli normaali. Mut ei tää nyt oikein tällee voi mennä.
Sen jälkeen Tiki otti pienimmän yöt hoitaakseen, ja valot ovat syttyneet mun päässä. Nukkuminen on niin ihanaaaaaaa.
Slack line ja Sofia.
Me ollaan koottu tänne huvilalle nyt kaikenlaista tekemistä. On tramppa (parhaiten käyetty 250 euroa!), slack line, soutuvene, suppilauta, jalkapallokenttä. Ranta on myös kovassa käytössä. Tämä helpottaa elämää, koska mitä enemmän on tekemistä, sitä enemmän minä saan olla. No, edelleen aika vähän.
Trampalla tehdään peppu plätsejä ja megaturbovauhteja. Jopa meidän 2-vuotias on oppinut hyppimään sillä, kesän alussa se oli vielä aivan toivoton ja itki äitiä paikalle, mutta nyt meno maistuu.
Mun sääreni osallistui Prideen.
Typykälle kelpaa nykyään vain Eilan vanhat (vähän liian isot) uikkarit. George tykkää uimisesta.
Tämä on paratiisi.
Raisa ja Erkka katselemassa järvelle.
On käynyt ystäviä. Yllättäen Erkka tuli tänne vuorokaudeksi, ja se oli ihan super ihanaa! Erkka on yksi mukavimmista keskustelukumppaneista, ja oli hauska jutella hänen uudesta kirjasta, Sellainen mies. (Suuri suositus, luin vasta just ja tykkäsin, etenkin loppu on kaunis ja liikuttava.)
Marianna ja Pauli olivat pizzalla, Merja perheineen pastalla. Myös Raisa ja Otso ovat käyneet, ja minä kävin heidän luonaan, kun he vuokrasivat Saanan ja Ollin kodin, Toukolaakson, kolmatta kesää putkeen.
Sitten käytiin myös Helmareiden pelissä lasten kanssa. Se oli ihan super kiva kokemus. Suomi–Norja peli pelattiin Veritas-stadionilla.
Elämäni ensimmäinen maaottelu!
Tasapeli: 1-1.
Saanan ja Ollin koti on valittu Suomen kauneimmaksi, syystä.
Kattokaa nyt.
Oon lenkkeillyt mun tuttua metsä-pelto-reittiä (6 km) ja kuunnellut Lauran ja Laurin Häämatka-podcastia. Se on ollut musta tosi hyvä! On kiva kuunnella älykkäiden ihmisten analyyttistä pohdintaa parisuhteesta ja miettiä samalla, mitä itse ajattelee vaikkapa rahasta, seksistä, yksi/moniavioisuudesta ja sen sellaisesta.
Lisäksi Laura Friman on niin aito, vilpitön ja hauska ihminen, oon iloinen, että hän on myös mun MKP-podcastin vakkarivanhempi!
Hakapellon reunalla, lenkin lopussa.
Lapset ja minä poimittiin mustikka, kassissa litra vanilijajätskiä, pohja valmiina kaupasta.
“Vau! Upeaa! Hienoa!” ihanaa että meidän 2-vuotias arvostaa taidetta. Ollaan välillä vietetty Turku-päiviä. Maaherran Makasiinin galleriassa on musta AINA hyviä näyttelyitä. Suosittelen, tuomiokirkon vieressä.
Päätin, että tänä kesänä minä ajan autoa! Ja niin olen tehnyt (kirjoitin aiheesta kolumnin). Vein myös tyttären liikennekaupunkiin opettelemaan liikennesääntöjä, nuorena se on vitsa väännettävänä!
Okei, nyt pienin heräsi. Kuullaan taas!
ps. Musta on IHANAA, kun Hanne on kirjoittanut tänä kesänä tosi aktiiviseti blogia, ja jengi on kommentoinut ihanasti (kun hän avasi vuoden jälkeen kommenttiboksit). LONG LIVE BLOGIT!
