Olympialaiset ja läsnäolon vaikeus

Mä olen parhaimmillaan vanhempana silloin, kun tiedän, että tulevaisuudessa on hetki, kun saan olla yksin, ei vanhempana, minä vain.

Tai no en tiedä, pitääkö tuo paikkaansa. Mutta ainakin silloin jaksan tsempata! Esimerkiksi tänä aamuna oltiin sovittu Tikin kanssa, että lounaalle he lähtevät Keskitalolle lasten kanssa (meillä on täällä myös kolme serkkua hoidossa), jolloin mä saan olla huvilalla yksin.

Kun tiesin, että kahden tunnin päästä on ainakin kaksi tuntia yksin oloa, päätin järjestää lapsille olympialaiset. Tarkemmin sanottuna metsästäjä-keräilijöiden olympialaiset, sillä tehtäviin tuli aika paljon asioiden keräämistä. (Mietin hetken, että olisin laittanut ne “metsästämään” muurahaisen, mutta sitten aattelin, että ne oppii eläinrääkkäyksen polulle, josta tässä on muutenkin yritetty ohjata heitä pois…)

Kohtaan viisi saakka kaikki meni suht ok, sitten alkoi riita (typy sanoi, ettei kukaan muu saa heittää hänen keltaisia saappaitaan, joten muut joutuivat heittämään aikuisten saappaita).

Sitten sanoin, että jatkan sillä ehdolla, että jokainen vetää kymmenen kertaa syvään henkeen. Näin tehtiin ja homma jatkui.

Selvisimme loppuun asti, jopa kesärunon kirjoittivat!

Mustikkanaamio.

2-vuotias ei käynyt järvessä, mutta löysi linnunkakan ja blääbi kätensä siihen. YÖK!

Isompien runo kuului näin:

Kukkapellon yllä perhoset tanssii

ja rytmissä huojuu kukat.

Minä juoksen pellolla

ympärilläni miljoonat kullankeltaiset heinät.

Pienten kesäruno kuului:

Hetkonen sanoi putkinen ja pieraisi puhelimeen.

(Sääntönä oli, että saa keksiä itse tai muistella jonkun itselleen tärkeän runon.)

Taloista tuli yllättävän hienoja!

Tänä kesänä on käytetty paljon koruja.

Palkintona oli omenapiirakan loput ja telkkariaikaa iltapäivällä.

(Keskimmäinen serkkutytöistä oli kertonut äidilleen parhaimman kohteliaisuuden: “Julia on niin tiukka ruutuajasta. Se ei kuitenkaan anna ruutua!! Lotta kertoi tästä mulle, suurena imarteluna!!!!!)

Nyt olen juonut yhden oluen (ja syönyt pizzaa ja juonut kahvia). Ehkäpä seuraavaksi Piketty auki ja riippumattoon makoilemaan. (Onko ihminen lukenut Pikettyä, jos hän ei kerro internetissä lukeneensa Pikettyä? EI OLE TODELLAKAAN!)

Serkkue nimittäin tulee uinnin jälkeen tänne, ja sitten palaan olemaan vanhempi. Ensisijaisesti vanhempi.

Previous
Previous

Mun pienet ihanat

Next
Next

Emälä ei ole hassumpaa