Homopornoa ja hyytävää jännitystä
Kulttuurikodin kasvatusta on harrastettu tällä viikolla kunniakkaasti. Käytiin Raisan kanssa keskiviikkona katsomassa Tom of Finland -näyttely Taidehallilla. Ovella luki, että ei suositella lapsille. Helppo ymmärtää, koska silkkaa pornoahan se oli. En veisi 2-vuotiasta kummityttöäni sinne, koska luultavasti keskustelu ajautuisi turhan kauas kukista ja mehiläisistä. ("Mihin tuon miehen käsi menee?")
Mutta voi, miten iloluontoista pornoa Touko olikaan piirtänyt! Olisi kiinnostava tietää, miten nämä kuvat ovat vaikuttaneet homoyhteisöissä aikanaan ihmisten identiteettien muodostumiseen: kuvissa miehet hymyilevät usein huvittuneesti, ovat selvästi itsestään ja meiningeistään ylpeitä, jopa ylimielisiä. Aikana, jolloin homous on ollut laitonta ja vähintäänkin sairaudeksi luokiteltua, näillä on täytynyt olla positiivinen vaikutus.
Olen nähnyt saman setin Logomossa aikoinaan, mutta nyt oli vielä laajempi kattaus esillä. Näyttelyssä mua ilahdutti kuitenkin eniten Touko Laaksosen maalaama kaunis kuva sorsasta ja järvimaisemasta. Hänen sukunsa kesämökki sijaitsee nääs Kakskerrassa, minun lapsuuden kotosaarella! Sieltä oli maalaillut muutaman nätin maiseman. Ja kyllä oli tutun näköinen sorsa, ihan varmasti olen sen yksilön lapsenlapsiin törmännyt Kakskerran metsissä kirmatessani. (Hyvä, etten törmännyt johonkin muihin yksilöihin siellä metsissä, koska piirroksista päätellen metsä on myös hieno paikka elää ja...)
Tänään olin Idan ja Ellan kanssa katsomassa Amos Andersonin Helsinki Noir -näyttelyä. Se on tosi makeasti kuratoitu näyttely! Sisään astuessa saa pienen vihkosen, josta aletaan luke tarinaa Kaivopuiston Kaunottaresta, joka on löydetty Kaivarin rannasta hukkuneena.
"Synkässä vedessä kellui pitkäraajainen ja liehuvahiuksinen nuori nainen, jolla oli yllään vain kevyt mekko ja ohuet silkkisukat. Äkkiseltään arvioiden vainaja ei vaikuttanut ilolintuselta eikä miltään tanssipaikkojen ruusulta vaan pikemminkin sellaiselta hieman ujolta junan tuomalta."
Sitten seurataan kolmen kerroksen verran tarinan kulkua, katsellaan eri vuosikymmenten maalauksia, veistoksia ja valokuvia, jotka kaikki sopivat upeasti kertomuksen maailmaan. Kaiuttimista kuuluu välillä selkäpiitä karmivia ääniä, ja näyttelyssä on kaksi teosta, jotka saivat minut pelästymään. Niiden kohdalla peitin varoiksi kulttuurivauvan silmät (toisin kuin Tompan näyttelyssä).
Oli suloista, miten fiiliksissä vauva oli, kun Ella luki vaikuttavalla äänellä tarinaa Kaivopuiston Kaunottaren kohtalosta. En paljasta enempää, koska haluan, että tekin saatte tästä virkistävän näyttelykokemuksen!
Jos vietätte kesällä aikaa Helsingissä, niin suosittelen näitä molempia näyttelyjä. (Vauvoille tai aikuisille, kumpaakaan en ymmärryskykyisille lapsille.)
Tom of Finland -näyttely Taidehallilla 7.8. saakka
Helsinki Noir Amos Andersonissa 9.1.2017 saakka