Huvilan keittiö on valmis

Halusimme 1970-luvun huvilalle mahdollisimman ajattoman keittiön.

Huvilan keittiö on valmis! Kiitos ja ylistys!

On aivan käsittämätöntä, miten laitoin mökin keittiöön niin mielettömän paljon enemmän aikaa, rahaa ja vaivaa verrattuna oman kerrostalokodin keittiöön, jonka remontoimme vuonna 2014, kun muutimme nykyiseen kotiimme.

Mutta kuudessa vuodessa tapahtuu paljon: ihminen keski-ikäistyy, keskiluokkaistuu, ripustaa identiteettinsä keittiön vetimiin ulkonäkönsä sijaan. Kyllä te tiedätte. Yhtäkkiä keittiöllä on väliä.

Sitä selittelee itselleen, että tämä keittiö on sitten ikuinen. Kerrostalokotimme saatamme joskus myydä, mutta huvilaa emme. Tämä keittiö tulee seisomaan tässä vähintään seuraavat 50 vuotta. Oli siis syytä saattaa kaikki täydellisyyden tilaan.Ja koska olen keskiluokkaisuuksissani horissut tästä keittiöstä keväällä valtavasti, koen velvollisuudekseni nyt oikein esitellä, että mimmonen keittiö tuli ja millaisista osista se koostuu.

(Esimerkiksi tässä on referenssikuvat keittiötä varten ja tässä postauksessa taas pohdintaa keittiön väri- ja välitason sävyistä.)

Aloitetaan suunnittelusta, rungoista ja kaapeista.Mietin monenlaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin tilaamaan keittiön naantalilaiselta muotoilijalta ja puusepältä, Jaakko Vaahteralta. Hänen yrityksensä Woode valmistaa mittatilaustyönä kaikenlaista puusta – kuten keittiöitä, portaita, kirjahyllyjä ja huonekaluja.

Lähetin Jaakolle referenssikuvia siitä, millaista tyyliä haluan, minkä kokoinen tuo keittiön seinä on ja mitä kaikkea keittiöseinälle pitäisi mahtua. Sitten hän suunnitteli alustavan mallin ja teki tarjouksen, paljonko keittiön tekeminen maksaisi.

Listaani kuului: 1970-lukulaista tyyliä (huvila on valmistunut 1976), vaneriset kaapit, 60-senttinen kaksiosainen tiskiallas, integroitu hella ja uuni, liesituuletin, 45-senttinen astianpesukone ja roskis. Jääkaapin halusin sijoittaa toiselle seinälle, sillä tähän se ei mahtunut niin hyvin.

Tiedän, että mittatilauskeittiön hinnat kiinnostavat valtavasti – ainakin minua kiinnosti. Nämä ovat yksittäisen tekijän hintoja, ja on tarjottu juuri tuohon meidän spesifiin kohtaan näillä mitoilla ja materiaaleilla, eli näistä ei voi tietenkään vetää suoria johtopäätöksiä siitä, mitä oma keittiö maksaisi.

Avaan nyt summaa siksi, että yllätyin siitä, ettei tämä oikeastaan ollut mitenkään valtavasti kalliimpi kuin mitä joku Ikea-setti olisi ollut. Ja mittatilauksella sain juuri sellaista kuin halusin, henkilökohtaisella palvelulla ja asennuksella ja niin, että minun ei tarvinnut tehdä mitään taso- tai hanatilauksia. Toimin vain maksunaisena lopuksi. Eli aivan super helppoa!

Tarjous oli tällainen:

Keittiökalusteet 4000-4500€ + taso ja taustalevy laminaattipinta tai lakattu koivu  600-800€ + vaihtoehtoisesti rst- tai kivitaso 900-1400€ + asennus 1000€

Ja nyt kun keittiö on valmis ja asennettu, niin olen aivan älyttömän tyytyväinen. Tuo kaappien sisäosien vaneri on kaunista, tuntuu pehmeältä ja laadukkaalta käden alla ja minusta on ihanaa, että sitä ei maalattu vaan se jäi tuollaiseksi oman värisekseen.

Jaakon kädenjälki on aivan priimaa, kommunikaatio hänen kanssaan on ollut vaivatonta ja asennus meni kanssa tosi helposti. Eli voin suositella suuresti minkä hyvänsä työn tilaamista häneltä. Me tilaamme häneltä ehkä sellaisen mittatilauskerrossängyn vielä ensi kesänä, vähän riippuu siitä, saanko tarpeeksi rahaa säästöön.

Sitten keittiön kaappien väri. Ovet ovat mdf-levyä, jonka Jaakko maalasi.Ai että ai että, metsästin värisävyä aivan jumalattoman pitkään! Roudalin värikarttoja sinne sun tänne ja mietin pääni puhki, mikä sopisi tuohon kellastuneeseen mäntyyn, tummaan takkaan, näyttäisi tarpeeksi 1970-luvulta mutta samalla kutenkin modernilta ja tältä päivältä (sillä minusta on kivaa, että keittiö tuo huvilaan kerrostuksellisuutta, että tämä remontoitiin 2020-luvilla, ja se saa näkyä siinä).

Arkkitehtitätini Maria ehdotti, että ota sävy ulkoa, se voisi olla vaikka männyn vihreää. Ihastuin tähän ajatukseen, se tuntui ajattomalta.

Olin jo ottamassa yhtä Tikkurilan sävyä, mutta sitten viime hetkellä ihailemani toimittaja Hanna Jensen laittoi viestiä instassa, että hänen mielestään tähän voisi sopia sellainen sävy kuin Virtasen maalitehtaan Ruissalo. Ja tiesin, että nyt Kohtalo puhuu! (Sillä uskon, että Kohtalolla on varmasti niin paljon aikaa, että hän pohdiskelee kanssani keittiöni värisävyjä.)

Ruissalo on Turussa sijaitseva ihana saari, lähellä Kakskertaa, jossa tuo huvila sijaitsee. Tämä väri on otettu Ruissalon huviloiden värimaisemasta, ja tuli oikein sellainen ylevä olo, että voi mitä kotiseuturakkautta! Mitä juurevuutta!

Maalipäätöksen sinetöi se, kun lueskelin maalitehtaan sivuilta, että Saana ja Ollikin ovat käyttäneet Toukolaaksossa näitä sävyjä, sillä ne ovat luonnonmukaisia ja hengittäviä. Ja miksi en haluaisi, että keittiöni hengittäisi!!!!!!! Hengitänhän minä itsekin!!!! Sielujen sinfonia minun ja keittiön kaappien välillä vain soi, kun tein viimeisen päätökseni värisävystä.

Lisäksi, kuten me kaikki tiedämme, Saana ja Olli ovat tyyliasioiden kuninkaallisia. Jos tällä valinnalla saan rippeen Saanan ja Ollin cooleudesta, niin voin olla varma, että valinta on oikea. Quel lifestyle!

Puhukaamme hetki keittiön kodinkoneista. Mopo karkasi vähän käsistä, mutta jotenkin sieluun syttyi vain sellainen tuli, että nyt olisi saatava saksalaista laatua, ja sillä tarkoitan tietenkin Mieleä.Mielen koneet ovat niin mielettömän kestäviä (kyllä, mielellään, mieletön-läppää on heitetty aika paljon tänä kesänä). Meillä on esimerkiksi lapsuuden kodissa ollut Mielen pyykkitorni, ja käsittääkseni se kesti ainakin 30 vuotta jokapäiväistä käyttöä. Ja kuten tiedämme, mitä kestävämmät kodinkoneet, sen ekologisempi homma.

(Ja koska osa minusta tuntee pienen piston syömessäni siitä, että nyt olen ihminen, jolla on kakkoskoti eli vapaa-ajan asunto, niin olemme yrittäneet tehdä kaikki valinnat niin ekosti kuin mahdollista.)

Niinpä tilasimme Mieleltä uunin, induktiolieden, liesituulettimen, jääkaapin ja pienen astianpesukoneen.

Astianpesukone tuli vasta elokuussa, ja hyvä niin, sillä kun olimme koko kesän tiskanneet astioita ja kestäneet sitä, että kaikki tasot ovat koko ajan täynnä likaisia kuppoja ja haarukoita, niin nyt syksyllä olemme nauttineet tuosta hiljaisesti hyrräävästä astianpesukoneesta aivan taivaallisen paljon. Tuo 45 senttiä on kätevä. Tulee nopeasti täyteen ja on nopea tyhjentää, ja käytämme sillä yleensä jotain pikaohjelmaa, kun astioihin ei koskaan ehdi pinttyä mikään lika.

Sitten vielä noista tasoista. Ne maksoivat lopulta 1920 euroa (jälleen tätä mun keskiluokkaiskeulimista), eli siis aivan järjettömän paljon. Jotenkin ajauduin vain sellaiseen ihme tilaan, että "maksoi mitä maksoi, minä haluan kaiken just eikä melkein".

Nyt kun pöly on vähän laskeutunut, niin en voi muuta kuin ihmetellä omaa toimintaani, mutta no, siinäpähän sitten ovat taas. Jotenkin sadat ja tuhannet eurot alkoivat mennä tässä vaiheessa remonttia sekaisin ja sitten vain ajattelin, että pankista saa lainaa ja niin edelleen.

Tasot on tilattu virolaisesta Topkivestä ja ovat harmaata kvartsia. Ajattelin, että otan reilusti eriväristä kuin tuo takka, niin ei tule liian tunkkainen meininki. Olemme olleet tosi tyytyväisiä. Nuo pystyy helposti pitämään puhtaana ja siistinä, ja ovat mielestäni levollisen näköiset.

Muista yksityiskohdista: Tuo allas on Stalalta, halusin sellaisen, jossa on tuollainen pieni allas mukana, kun siinä saa kuivatettua maitopurkit, lasipurkit sun muut ennen kuin laittaa kierrätysastiaan. Hana taas on Oraksen, olen Oras-muijia, ja valitsin sieltä vain jonkun randomin.

Vetimet ovat tällaiset Savon harmaat nuppivetimet, ajattelin että ovat tarpeeksi seitköntlukulaiset.

Upeat patakintaat ovat Marimekon, Raisa oli tarkkaan harkinnut ja valinnut niitä ja toi ne meille tuliaiseksi.

Tällainen tästä sitten tuli!

Hinnaksi keittiölle tuli sellainen hyvin reilu kymppitonni, mutta voin sanoa, että tässä huvilaremonttikonkurssissa se ei todellakaan ollut paljon.

Sitä paitsi, kun on maksanut kaiken maailman kallion timanttiporaamisesta kuutta tonnia, maahan kaivettavasta harmaavesisysteemistä ja salaojista kahtakymmentä tonnia ja lattian alle asennettavista teräspalkeista seitsemää tonnia, niin sitä on valmis laittamaan jonkun shekelin siihen miltei ainoaan näkyvään uudistuksen.

(Kyllä, olen pumpannut kymmeniätuhansia euroja ihan vain tuohon maahan. Kiva homma!)

Saa kysyä ja kommentoida, mutta vain kauniita ja kivoja asioita!

Syömeni ei nyt kestäisi kritiikkiä tästä keittiöstä, sillä se on nyt niin suuri osa identiteettiäni. Jos toukopoukon sielu oli musta möykky täynnä nauloja, niin tässä näette minun sieluni. Kasa laatikoita, joiden sisällä on sähköjohtoja, metallia ja roskiskaappi. Otin siitäkin kuvan, mutta jätin julkaisematta, sillä komposti, vaipparoskis ja muovinkeräys eivät sopineet tähän esteettiseen elämykseen.