Huvilan keittiön remontti vaatii miljoona päätöstä
Te ette tiedä, kuinka paljon olen roikkunut viime viikkoina instassa ja yrittänyt keksiä, minkälaisista keittiöistä pidän. Voin kertoa, että paljon.
Jännästi olen luonut itselleni valtavat paineet tämän keittiön onnistumisesta, sillä ajattelen, että sen on sitten kestettävä koko loppu elämäni ajan – samalla tavalla kuin edellinen keittiö kesti sen 50 vuotta, jotka meidän mamma ja pappa sitä käytti.
Keittiö ei siis saa olla hirveän trendikäs, vaan sen pitäisi ikään kuin istua tuonne. Se voisi jollain tavalla heijastaa 1970-luvun tyyliä, koska mökki on rakennettu vuonna 1975. Toisaalta kyllä se saisi olla sillä lailla moderni, ei nykyaikaa pidä missään nimessä peittää siitä.
Fyysisesti keittiön pitäisi kestää mökkiolosuhteita, eli kosteuden vaihtelua, lämpötilan vaihtelua ja sen semmoista (sen semmoisella tarkoitan hiiriä, joita huvilalla asustaa jos jonkun verran). Tarkoitus on luultavasti pitää huvila plussan puolella myös talvisin (aiomme hankkia sinne ilmalämpöpumpun), mutta on tietenkin mahdollista, että tila käy myös pakkasen puolella. (Jos meillä ei vaikka ole joskus varaa maksaa sähkölaskua, hehehe.)
Keittiö tulee yhdelle seinälle. Sen mitat ovat seinästä seinään 2800 mm, (mutta puuosa 2790). Kattoon lattiasta 2800 tai 2790 mm. Eli tilaa on naftisti.
Olen myös ajatellut, että jääkaappi ei tulisi tuolle seinälle, sillä haluaisimme kunnon jenkkikaapin. Tähän mennessä mökillä on ollut ongelmana jääkaappitilan vähyys. Kun meillä ei ole autoa, on kiva roudata kaupasta kerralla viikon ruoat, joiden pitää sitten myös mahtua jonnekin. Olenkin miettinyt, että jääkaappi saisi olla hauskan näköinen. Ei ihan perus Smegin fiftarikaappi, sillä se ei mielestäni istu tuon mökin tunnelmaan, mutta vähän erilainen kuin sellainen ihan perus jääkaappi.
Olen viime aikoina ihastunut valtavasti vaneriin ja erilaisiin puupintoihin (esimerkiksi tuo Maija Astikaisen instasta bongaamani keittiö on aivan jumalaisen upea).
Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut hylätä ajatuksen puupinnasta kaapeissa, sillä voi olla, että sitten tulisi ihan liikaa puuta. Tätini, joka on arkkitehti, ehdotti, että keittiön kaappien värimaiseman voisi ottaa huvilaa ympäröivästä luonnosta, kuten männyistä. Hän ehdotti Tikkurilan salviaa, sillä se on maanläheinen ja sopii myös 1970-lukuun.
Manne ehdotti, että kun tuolla huvilalla on ollut Artekin kalusteita jonkun verran, niin ottaisi jostain sieltä värin, vaikkapa tästä Aallon vihreästä 69-tuolista.
Raisa oli sitä mieltä, että vaaleansininen toimisi tuon tumman takan kanssa kauniisti.
Sitten tyylijumala Kirsikka sekoitti pakkaa ja ehdotti, että kaapisto voisi olla kerman värinen, niin siinä olisi pyöreät ja tummat vetimet. Tällä voisi luoda sellaista kivaa japanihenkiä keskelle mäntymetsää.
Ah! Niin monta vaihtoehtoa!
Myös kaappien muoto on mietityttänyt. Osa minusta on alkanut haaveilla tuollaisesta hybridistä, että olisi jonkun verran avokaappia, tyyliin parin kulhon säilytyspaikan verran. Toki taso kerää pölyä, mutta toisaalta kyllä sitä aina voi pyyhkiä, ja olisi veikeää, jos yläkaapeissa olisi jonkinlainen twisti.
Nuo yläkaapittomat keittiöt ovat tietenkin aivan ihania, mutta ei ole realismia, että säilyttäisimme astioita vain alakaapissa.
Itse asiassa keittiö tulee olemaan tupaten täynnä: haluan alle kunnon roskienkierrätyssysteemin (metallit ja lasit voi laittaa vaikka pesuhuoneeseen tai muualle), kapean astianpesukoneen, uunin ja vetimellisiä kaappeja pari. Tasolle taas pitäisi mahtua tiskiallas, jossa olisi mielellään myös pikkuallas vieressä. Hellan levyjä voi puolestani olla vain kaksi, en ikinä kokkaile neljällä pannulla samaan aikaan.
Yläkaappeihin taas haluaisin mahduttaa ainakin kuivauskaapin, liesituulettimen ja mikron. Eli kyllä siinä sitten on taas järkkäämistä!
Myös taso on herättänyt paljon mietteitä. Aluksi ajattelin, että haluan puutason, sillä meillä on kotona koivutaso, joka on toiminut kuin unelma. Mutta taas rupesin miettimään, että liikaa puuta!
Tätini ehdotti, että sellainen vaalean harmaa kivitaso voisi olla kaunis, ja kestää hyvin säänvaihteluita. Voipi olla, että päädyn sellaiseen.
Välitila vasta murheenkryyni onkin! Kauneimmat välitilat ovat sellaisia, että niissä ei ole kaakeleita. Esimerkiksi tuo Blaun kuva alla, jossa on Annaleena Hakolan keittiö on suoraan jostain sisustuksen paratiisista. (Olin taannoin tekemässä Stockman Magazineen juttua Annaleenan kodista, ja voipi olla, että tuon reissun jälkeen minun tämä 1970-luvun mökkihaave todella heräsi. Annaleenan koti on itkettävän upea!)
Yksi idea oli printata siihen kuva ympäröivästä metsästä. Tämmöinen Decotek tekee kauniita välitiloja. Mutta ehkä haluan sittenkin tuosta tilasta rauhallisemman. Tuollaiseksi puiseksi en kuitenkaan halua sitä jättää, sillä sen pitää kestää roiskeita paremmin kuin pelkkä puu. Sitä paitsi tuo puu on tuosta kohdasta vähän tummunut oudosti, ja meidän pitää poistaa seinän sisällä kulkeva hana (syövyttää seinää), joten tuota tullaan joka tapauksessa vähän järsimään.
Ystäväni Veera ehdotti, että yksi hauska vaihtoehto olisi laittaa laattaa niin, että sekä seinä että taso olisivat laatoitettu. Aluksi ihastuin tähän, mutta sitten aloin miettiä, että ehkä tuon takan kanssa hommasta tulisi liian laattaisa.
Tämä on nyt vielä täysi mysteeri.Hyvä uutinen on se, että olen löytänyt keittiölle jo tekijän, erään naantalilaisen puusepän, joka laittoi minulle siitä mainion tarjouksen. Nyt pitäisi vain sopia hänen kanssaan, minkälaista keittötä tehdään. Hänelläkin oli tosi hyvät visiot materiaaleista ja toimivuudesta. Minun pitää enää päättää värit, muoto, taso, välitilan seinä jaaaaaa kaikki!
Ja päätöksiä pitäisi alkaa tässä nyt ihan tehdä, sillä keittiön olisi tarkoitus valmistua kesäkuussa. Kääääk!
Kurkkaa millainen valmiista keittiöstä tuli: