Huvilan remonttikuulumisia: piirretään ja toteutetaan

Joku kysyi taannoin, onko aprillipilaa, että mökin remontti valmistuisi juhannukseksi. Sitä saatttaa itsekin vähän kyseenalaistaa tätä aikataulua. Kuitenkin meidän maailman kivoin remppamies on sanonut, että juhannus on edelleen ihan realismia.

Eikä asia ole oikeastaan omissa käsissäni, sillä  en ole enää mökin tyhjentämisen jälkeen tehnyt tuolla itse mitään, vaan kaiken hoitaa ammattilaiset.

Tällä hetkellä mökin pohja näyttää tällaiselta Rautapihalta, jossa örkit ja uruk-hait mellastavat. Maa-ainesta kaivetaan pois tuollaisella pikkukaivurilla ja kalliota sahataan jonkun verran, jotta sokkeli saadaan syvemmäksi. Lopulta tuonne viritellään sellainen upoea pumppusysteemi, joka toimii niin, että aina kun pohjaan kertyy vettä, pumppu pumppaa sen sieltä ulos. Näin pohja pysyy kuivana ja ilmavana.

Kyllä nykyajan teknologia on ihmeellistä! Jos joku haluaa tästä detskumpaa tietoa, niin minulta sitä saa. Nyt on insinöörin tekemät piirrustukset ja kaik!

Tähän tulee ihan tavalliset mäntylankut lattiaksi. Sen sijaan terassiin aion lähteä keulimaan aivan uudenlaisella spesiaalimatskulla, nimittäin accoyalla. Se on aivan järjettömän kallista verrattuna kaikkeen muuhun, mutta olen siitä nyt niin vakuuttunut (ja siitä on tullut minulle päähänpinttymä), että haluan sitä, maksoi mitä maksoi. Kerron matkastani accoyauskovaiseksi vähän myöhemmin.

Minulle on tullut yllätyksenä se, miten paljon piirtämistä tällainen mökin remontointi vaatii: on arkkitehdin piirrokset, insinöörin piirrokset, putkarin piirrokset, sähkärin ja keittiön piirrokset. Mutta tietenkin: vasta kun hommat on piirretty oikein, ne pystyy toteuttamaan kunnolla.

En ollut myöskään tajunnut, että suunnittelija ja toteuttaja on yleensä eri taho. Kyllä sen ymmärrän, että rakentamisessa arkkitehti piirtää ja rakennusmestari tekee, mutta se, että näissä pienemmissäkin jutuissa tarvitsee olla erillisen ihmisen tekemät suunnitelmat, oli uusi oppi.

Se, että remonttiin liittyy niin moni ihminen, tarkoittaa väkisin aika kovaa koordinointia. Mutta tässäkin asiassa on käynyt hyvä tuuri: Kun silloin helmikuussa insinööri oli tätä katsomassa, pyysin häntä suosittelemaan rakennusmestaria, putki-ihmistä ja sähkäriä. En jaksanut lähteä kilpailuttamaan tyyppejä erikseen, sillä se tuntui tällaisena melko tietämättömänä remontti-ihmisenä todella vaivalloiselta.

Insinööri sanoi hyvin, että tällaiset kannattaa tehdä tuntihinnalla jo ihan siitä syystä, että jos pyytää urakkatarjouksen, summa hilataan aivan kattoon saakka, jotta se kattaisi varmasti kaikki yllätykset – joita aina tulee. Niinpä tuntitaksa saattaa tulla edullisemmaksi.

Toiseksi: ei välttämättä kannata valita tekijää, jolla on kaikkein edullisin tuntityöhinta, sillä voi olla, että hänellä menee taas pidempään remontissa.Kuten muussakin elämässä, tässä suositukset merkitsevät paljon: kun joku luotettava ihminen tietää, että joku toinen on hyvä, se vaan kannattaa valita.

Lisäksi halusin mieluiten tyypit, jotka tuntevat toisensa ja työtapansa, jolloin he voivat keskustella kaikesta mahdollisesta keskenään niin, että minulta vain sitten kysytään aina lopuksi lupa, että onko tämä ok (koska toimin maksunaisena). Näin olen välttynyt tuhansilta puhelinsoitoilta, olen vain sanonut erilaisiin meileihin ja piirrustuksiin, että ok.

Tuntuu, että tämä remontti on pelastanut minulta koko kevään. On niin kivaa voida haaveilla ja suunnitella jotain tulevaa, sellaista joka on realismia, vaikka rajoitukset olisivat ensi kesän vielä hyvinkin tiukat.

Tuolla me sitten istuskelemme, juomme kahvia aamuisin ja luemme lehtiä, olivat uutiset mitä hyvänsä. Ajatus tästä pitää hankalina hetkinä mielen myönteisenä.

Voi miten kaikkia kivoja sisustussuunnitelmia minulla on jo noita makkareita varten. Jännä, miten oma esteettinen silmä on tässä prosessissa jotenkin muuttunut: aiemmin tykkäsin valkoisesta, nykyään puun eri sävyt tuntuvat freeseiltä ja olen alkanut seurata Instassakin vaan kaiken maailman puu-unelmatilejä.