Käpylä on yhtä suloinen kuin nimensä
Kaupunginosaturismi kukoistaa! Käytiin Niinan kanssa toukokuun alussa käpyttelemässä Käpylässä. Se on pieni ja suloinen alue itäisen kantakaupungin liepeillä, jossa on paljon puutaloja, pieteetillä laitettuja pihoja, kauniita omenapuita, kivoja puistoja ja vähän hipahtavia (nyt viittaan sekä hip että hippi-sanaan) ihmisiä (ei kuitenkaan saastaisia hippejä, vaan ennemminkin semmosia "Lapsemme Myrsky ja Ilma käyvät Steinerkoulua" -tyyppisiä hyväntuulisia perheitä, kyllä te tiedätte).
Ensin sompailtiin ristiin rastiin herttaisilla Kalevala-henkisillä kaduilla (Sampsantie, Pellervontie, Kullervonkatu, nämä ovat Elias Lönnrotinsa lukeneet). Koska ilma oli upea, haettiin Käpylän Majakasta mukaan todella hyvät sushit ja levitettiin piknikhuopamme Meurmanin puistoon. Pian viereisestä koulusta ryntäsi joukko lapsosia pelaamaan palloa meidän viereen. Aluksi vähän yritettiin suojella vauvoja mahdolliselta pallon sinkoutummiselta, mutta sitten huomattiin, että lapset pelasivat tosi tarkkaan. Oltiin ihan älyttömän otettuja, kun kerran pallo koski lastenvaunuja, ja pikkupojat tulivat pyytämään erikseen anteeksi. Terkkuja vain sen koulun henkilökunnalle (yritin kuukkeloida, mikä koulu oli kyseessä, mutta en onnistunut), mahtavia oppilaita siellä kasvatatte.
Puiston vieressä, ykkösratikan päätepysäkillä, on semmonen vähän punk-henkinen lippakioski, joka on oikea Käpylän nähtävyys. Harmi kyllä ei otettu sumppeja tällä kertaa siitä, sillä haluttiin käydä Kesäkahvila Siilissä, jota olen täällä ennenkin hypettänyt. Reitti 1920-luvun alkupuolella rakennetun Puu-Käpylän läpi on kyllä semmosta Melukylää, Huvikumpua ja Vaahteramäen kylää, että sitä melkein luulee päätyneensä jonkun satukirjan sivuille.
Melkein liian maireaa meininkiä! Mutta vain melkein. Suosittelen vahvasti Käpylä-ekskursiota.
Syö Käpylässä:
Juo kahvia Käpylässä:
No jaa. Te tiedätte kuitenkin paremmin.
Kun ensi kerran käyn Käpylässä, mitä kannattaisi nähdä, syödä ja kokea?
Aiemmat Helsingin lomakohteet: