Kaikki on vielä edessä
Nämä kesän ensimmäiset päivät.
Kun kaikki on yhtäkkiä alkanut, aivan täysillä. Syreenit ja koristeomenapuut ovat räjähtäneet kukkaan. Grillin savu tuoksuu ilmassa. Lapset kikattavat, juoksevat, pelaavat jalkapalloa ja pingistä, pyöräilevät, kaatuvat ja tointuvat Star Wars -laastarin avulla. Aina on joku syli johon mennä hakemaan lohtua, kun minä olen varattu, Niina kelpaa aivan yhtä lailla.
Mukana on aina aurinkorasvaa, vesipullo, rusinoita, pari vaippaa ja babywipesejä, joita käyttää kaikki.
Vauva pöngertää päätään pystyyn viltillä, vilvoittelee, kiertää syleistä syleihin.
Syödään paistopisteen karjalanpiirakoita, juodaan pillareita, grillataan maissia ja kasvisnakkia.
Hermannin vankilan kohdalla herttainen pariskunta tarjoaa yllättäen kaikille lapsille jäätelöt. Toffeeveneet.
”Äiti voinko mä ottaa kengät pois.” ”Ota vaan.”
”Äiti anna supervauhdit keinussa.”
”Äiti kato kun mä osaan.”
”Haluutko sä nähdä tän uuden pokemonin?” ”Haluun.”
Illalla kasvot, kädet ja jalat ovat pölyn ja hiekan ruskeamat.
Nukahtavat tukat takussa, onnellisina. Ikkuna jää yöksi auki, aamuyöstä havahdun lintujen konserttiin.
Kesä. Kaikki on vielä edessä.
