Lapsetkin syövät tuoreita, kotimaisia vihanneksia
Kaupallinen yhteistyö: Puhtaasti kotimainen
Tämä on minusta välillä tosi lohdullinen, välillä aika karmiva ajatus: Ihmisen tavat ja tottumukset periytyvät valtavasti lapsuuden kodista. Sieltä kumpuaa moni sellainen “tällainen on hyvää ja kunnollista elämää” -ajattelu.
Ajatus on lohdullinen silloin, kun tietää tekevänsä jotain hyvin ja järkevästi (kuten olemalla ikinä heittämättä roskia luontoon) ja karmivaa silloin, kun ei tee (kuten kun juoruilee muista ihmisistä lapsen kuullen). Että millaiseksi tässä muovaan noita lapsiani omalla esimerkilläni? (Jep, uskon esimerkkiin paljon enemmän kuin siihen, että voisi jotenkin vain kertoa lapselle, että tee näin tai noin ja se tottelisi.)
Yksi asia, mikä on omasta lapsuudenkodistani tullut omaksi tavaksi, on se, että kotona on aina vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Tämä nyt ei luultavasti ole mitenkään poikkeuksellista, sillä näin varmaan suurella osalla suomalaisista on. Mutta on tämäkin tapa, jota ihan kaikilla ei ole.
Katsokaa meidän esteettisen parvekkeen antia.
Lähiruokaa parvekkeella: vain kotimaisia vihanneksia!
Ja kuten moni vanhempi, välillä minä tuskailen sillä, etteivät nuo syö tarpeeksi tuoreita vihanneksia. Mutta kuulemma päiväkodissa syövät. Alppu on oppinut, että jos syö salaattia, kasvaa vahvaksi (ja toistanut tätä ilosanomaa jopa ystävilleen, true influenccer). Kotona salaatti uppoaa heikommin.
Mulla on pari niksiä, joilla saan lapsia syömään ainakin vähäsen tuoreita vihanneksia, palaan niihin hetken päästä.
Ensin ajattelin puhua siitä, kun minua on vähän kiusannut ajatus, että suomalaisella kasvihuonetomaatilla on niin iso ilmastovaikutus. (Olen tottunut ostamaan suomalaisia, koska ne ovat selvästi paremman makuisia kuin ulkomailta tuodut.) Suomalaisen tomaatin ilmastovaikutuksesta kohkattiin joskus 10–15 vuotta sitten (aika menee niin nopeaan!) ja tämä “tieto” on jäänyt kummittelemaan mieleeni.
Mutta stop the press – nyt olen saanut uutta tietoa!
Noista rosamunda-perunoista tein uuniperunoita. (Ja aloimme muistella uuniperunakohua 15 vuoden takaa.)
Suomalaisten vihannesten ilmastovaikutus on pienentynyt valtavasti
Luonnonvarakeskus on laskenut kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutuksia ja veisjalanjälkeä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tomaatin ilmastovaikutus, kun pelkät tavanomaiset tomaatit huomioidaan, oli laskenut vuodesta 2004 peräti 61 prosenttia (tämä on vuonna 2019 teetetty tutkimus, nyt lienee laskenut entistä enemmän).
Suomalaisen tuotannon ilmastovaikutukset ovat karkeasti ottaen samalla tasolla keski- ja pohjoiseurooppalaiseen tuotantoon nähden. Toisin sanoen, on vanhaa tietoa, että suomalainen kasvihuonetomaatti olisi ilmastopahis verrattuna eteläeurooppalaiseen. Niillä suomalaisilla tiloilla, joilla käytetään jo täysin ekosähköä ja uusiutuvia polttoaineita, päästään Etelä-Euroopan hiilijalanjäljen tasolle, kun otetaan myös vihannesten kuljetukset huomioon.
Ja jos puhutaan muista kuin tomaateista, niin kurkun osalta koko tuotantoketjun ilmastovaikutusten osuus oli laskenut vuoteen 2004 verrattuna 45 prosenttia ja ruukkusalaatin 35 prosenttia. Eli koko ajan tiloilla petrataan.
Lapset tykkäävät napostella tuollaisia suupalan kokoisia asioita. Niin kyllä aikuisetkin.
Vesijalanjälki on paljon pienempi suomalaisilla kuin eteläeurooppalaisilla vihanneksilla
Luke oli laskenut myös vihannesten vesijalanjälkiä. Nämä tiedot yllättivät:
Yhden kotimaisen kurkku- ja tomaattikilon tuottamisen vesijalanjälki on noin 20–35 litraa vettä. Suomalaista tuotantoa verrataan useimmiten espanjalaiseen tuotantoon. Espanjassa vesijalanjälki on 91-kertainen eli lähes 3165 litraa tomaattikiloa kohden.
Siis espanjalainen tomaatin ja kurkun vesijalanjälki on lähes 100 kertaa suurempi kun suomalaisen!
Suomessa on erinomaiset makean veden varannot, ja tässä mielessä täällä kannattaa viljellä.
Kotimaisen tomaatin vesijalanjälki on 35 l/kg, kun Espanjassa se on 3165 litraa tomaattikiloa kohden!
Suomalaiset vihannekset ovat puhtaita
Olen niin tottunut puhtaaseen ruokaan (koska Suomessa ruokaa valvotaan aika lailla), etten ollut pahemmin ajatellut tätä, mutta pointataan nyt tämäkin:
Suomalaiset kasvihuonevihannekset ovat puhdasta ruokaa. Suomen kylmät talvet sekä puhdas vesi ja ilma auttavat takaamaan vihanneksille hyvät kasvuolosuhteet, joissa kasvintuhoojat eivät viihdy. Siksi myös kasvinsuojeluaineita tarvitaan vain vähän, ja niitä käytetään kestävästi ja vastuullisesti.
Suomalainen tuote, Suomeen työtä
Suomessa on noin 800 kasvihuoneviljelijää, ja yleensä kyse on perheyrityksistä. Suomessa kasvihuoneviljelyä on harjoitettu noin sata vuotta, ja sinä aikana viljelytekniikka on kehittynyt huikeaksi. Täällä on tuotekehitetty ja tutkittu esimerkiksi valaistuksen ja ilmaston vaikutusta kasvihuoneissa ja hiottu siitä tehokasta:
Esimerkiksi nykyään kurkkua voidaan viljellä jopa 200 kiloa neliöllä vuodessa.
Nyt, kun ruoan kallistumisesta on puhuttu paljon ja siitä, että viljelijälle ei jää käteen juuri mitään kaikkien kulujen kasvamisen jälkeen, tuntuu tärkeältä ostaa kotimaisia tuotteita.
Hassua, miten vielä hetki sitten en niin ajatellut sitä, miten tärkeää on, että Suomi on omavarainen ruoantuotannon suhteen – mutta nyt toden totta ajattelee.
Niinpä pidän nykyään tärkeänä sitä, että valitsen suomalaisen vihanneksen mahdollisuuksien mukaan. Sellaisen tunnistaa esimerkiksi Sirkkalehtimerkistä. Se on suomalaisten puutarhatuotteiden, eli vihannesten, marjojen, hedelmien, ruokaperunan, kukkien sekä taimistotuotteiden tuotemerkki.
Kotimaiset Kasvikset ry:n sirkkalehtimerkki on suomalaisten puutarhatuotteiden – vihannesten, marjojen, hedelmien, ruokaperunan, kukkien sekä taimistotuotteiden tuotemerkki.
Miten saan lapseni syömään tuoreita vihanneksia?
Elikkä sidon ne kiinni tuoliin ja soitan niille Celine Dionia niin kauan, että alkavat syödä.
Ei vaan. Olen alkanut tehdä sellaisia pieniä alkupalakuppoja: porkkana-, kurkku- tai paprikatikkuja (Alppu tykkää vain punaisesta paprikasta, tämä on tehty selväksi).
Niistä on kiva napsia pahimpaan nälkään jotain sillä aikaa, kun ruoka valmistuu. Ystäväni Eeva opetti, että tälle on termikin:
apukakko
Ja sitten kun ovat syöneet tommosia raakoja, tuoreita ja vitamiinipitoisia vihanneksia ja minulla on omahyväisyyden hyrskäys syömessäni, voinkin laittaa niille pakasteperunamuusin ja pinaattiletut/kalapuikot/järvikalaeinespyörykät eteen ja tuntea itseni erinomaiseksi äidiksi.
Kurkku ja tomaatti taas uppoavat leivän päällä margariinin kanssa. Meillä ostetaan juustoa juhlahetkiin, muttei arkena (tämä tapa on periytynyt lapsuuden kodista, epäilen että johtuu siitä, että juusto oli kallista).
Ja tietenkin ennen kaikkea paras tapa saada lapset syömään vihanneksia on syödä niitä itse. Se esimerkkihommeli.
Seuraavaksi ajattelin vähän selailla Puhtaasti kotimainen -sivun reseptejä, josko sieltä löytyisi jotain, joka innostaisi lapset vielä enemmän kasvisten pariin. (Jos tuolla on joku teidän suosikki, niin saa mielellään linkkailla kommenteissa.)
