Kesäkuu hujahti
Johtuuko kesästä vai siitä, että vauvan kanssa alkaa olla niin helppoa, ken ties, mutta tuntuu, että aika kuluu hirmu nopeasti. Siihen saakka, kun Alppu täytti neljä kuukautta, mä heräsin aina perjantaiaamuisin ajatukseen: ”Nyt Alppu täyttää jo 17 viikkoa!” Yhtäkkiä en enää tiedä, montako viikkoa se on. Aika kuluu kuukausissa, ei viikoissa.
Neljän kuukauden ikäisenä Alppu on oppinut paljon: kierähtämään vatsaltaan selälleen ja selältään vatsalleen. Joskin tätä tapahtuu aika laiskasti, minkä kyllä ymmärrän: miksi kieriä, kun voi selälläänkin makoilla? (Tästä tuli mieleen ystäväni yläasteaikainen pohdinto: Miksi kävellä, kun on sähköpyörätuoli? Johon astetta kyynisempi jäbä meidän luokalta vastasi: ”Miksi elää, kun on sähkötuoli?)
Lisäksi poika jubailee yhä enemmän, flirttailee, hihittelee ja kujeilee kaikille mummeleille, syö käsiään ja varpaitaan antaumuksellisesti sekä kirkuu aina sopimattomiin aikoihin. Lisäksi hän on siirtynyt ”yhden ulosteen taktiikkaan” päivässä (kiitos ja ylistys!). Tärkein uusi juttu on ollut kiinteiden ruokien aloittaminen. (Joskaan niitä soseita ei fysiikan lait kyllä kiinteäksi tunnistaisi.) Tähän mennessä on kokeiltu bataattia, porkkanaa, avokadoa ja mangopäärynäsosetta. Ilmen pojan kasvoilla aina uuden maun maistaessaan on valokuvan arvoinen: ”Herranpieksut frouvan jalois’! Mitä tämä moska on!”
Entä mitä minä oon tehnyt kesäkuussa?
Elänyt hiustenlähtöaikaa
Kun raskaana hiukset olivat paksut kuin manillaköysi, nyt niitä lähtee tukoittain. Se on totaalisen yököttävää. On muuten kummallista, miten sillä sekuntilla, kun hius lähtee päästä irti, se muuttuu oksettavaksi saastaksi.
Käynyt Konepaja Brunon brunssilla
Vinkkipankki vinkkasi Brunon brunssista, ja intouduttiin Tikin, Teemun, Raisan ja Antin kanssa kokeilemaan. Etukäteen oltiin käsitetty, että siellä olisi aina sunnuntaisin Street Gastron brunssi, mutta kävikin ilmi, että siellä on aina vaihtuva ruokarekka tarjoilemassa brunssia. (Listan voi tsekkaa täältä.) Pikku miinuksena meidän kohdalle osuneesta burgeribrunssista sanottakoon, että siellä ei ollut kasvisvaihtoehtoa. Aika wtf-meininkiä, kun kyse on kuitenkin hipstereiden mekasta keskellä Alppilaa, ituhippien ytimessä. No, tunnelma oli silti mukava ja minähän söin nyhtöpossua ihan possuna. (Sen sijaan nyhtökaura. Onko sitä olemassa? Onko toive sen syömisestä sama kuin toive Loch Nessin hirviön lihansyömisestä? Onko kukaan koskaan nähnyt sitä kaupassa?)
Lomaillut loman sisällä
On käynyt ilmi, että Tikin ollessa lomalla mun äitiysloma tuntuu vielä enemmän lomalta. On helpottavaa, kun voi kursailematta antaa pojan Tikille, vaikka kun itse syö lounasta. Kaikkien muiden aikuisten kanssa joutuu kursailemaan, siis miettimään, että kehtooko sitä vaivata, kun kerran itse on sen valinnan tehnyt, että on lisääntynyt, joten syytä olisi hoitaa oma lapsonsa kunnialla eikä lähteä vinkumaan, että voitko pitää tätä vavvoa hetken kun mää haluaisin leikata pihvin palasiksi enkä raadella isoa lihakimpaletta hampaillani veret tursuillen pitkin poskia ja syliä. Eli pitäkää kurjat tunkkinne!
Paennut juhannukseksi ulkomaille
En varmasti ole maailman ainoa ihminen, joka kokee juhannuksenviettopaikasta aina paineita. Onko tarpeeksi idyllistä valokuvissa kukkaseppeleineen päivineen? Jaksaako nukkua kylmässä mökissä hikisessä makuupussissa ja raapia perkeleellisiä hyttysenpistoja? (Jokaisen mökkiviikonlopun jälkeen näyttää siltä kuin mulle olisi puhejnnut naama-aids.) Ei pysty. Keskitän mökkeilyn heinä- ja elokuulle. Siksi järkevää on vain poistua maasta.
Viettänyt taas babyshowereita
Nyt mun kaverit vaan lisääntyy, ja hyvä niin! Tällä kertaa kokoonnuttiin Mustikkamaalle Syötävän puiston äärelle (suosittelen vierailemaan, etenkin lapsiperheille se on hauska kesäretkikohde, eli Kalasatamasta Isoisänsillan yli ja käydä ihastelemassa puiston antimia). Babyshowerit on mun uusi suosikki juhlinnan muoto. En voi ymmärtää semmosta mussutusta, että "se on ihan tyhmää jenkkihapatusta, hyi hyi". (Tai siis tietenkin ymmärrän, mutten hyväksy.) Kaikki juhlanaiheet kannattaa hyödyntää ihmiselossa ja vavvan tulo, se vasta hieno juhlanaihe onkin!
Jatkanut valitsemallani "afterwork without the work" -tiellä
Olen kategorisesti antautunut kaikille mahdollisille nautinnoille, mitä elämä on tuonut eteen. Suosittelen samaa myös teille!
Edelliset kuukausikoostehorinat täällä: