Kroatian matkakirjat
Ai ai! Pakkauspainajaisesta selvittiin ja torstaina me kotiuduttiin aivan fanttastiselta Kroatian-matkalta. Meitä oli reissussa mun, Tikin ja Alpun lisäksi mun äbä ja sen mies Juha, sekä mun sisko Lotta ja sen mies Pasi ja niiden kaksi ihanaa tyttöä. Tiki pohti etukäteen, että kyseessä ei ole all-inclusive loma (kaikenkattava) vaan all-intrusive (kaikkeen tunkeutuva), kun kerran anopin kanssa matkataan. No ei ny!
Lentomatka Kroatiaan sujui erinomaisesti. Poika nukkui paljon ja kirkui vähän. Hämmennystä aiheutti Norwegianin lehden juttu miehestä, joka "halusi ottaa lomaa ihmisenä olemisesta ja muuntautui vuoheksi". Se oli teettänyt itselleen vuohiasun sorkkineen, vaelteli jossain Alpeilla nelinkontin ja yritti syödä ruohoa. Oli myös yrittänyt saada aivoilleen pientä lobotomiaa, jotta saisi paremmin kiinni vuohen psyykeestä. Juttu jätti ilmaan enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia: Miten se mies ulosti? Paritteliko se muiden vuohien kanssa? Oliko se uros vai naarasvuohi? Aion benchmarkata mun elämäni tuohon mieheen: Jos mua joskus väsyttääkin vaikkapa äitinä oleminen, ei mua silti koskaan väsytä niin paljon, että lähtisin parittelemaan Alpeille märehtivien sorkkaeläinten kanssa. (Matkustamisen pointtina on musta aina antaa uusia ajatuksia pohdittavaksi.)
Se vuohisedästä. Spilitistä otettiin käbi alle ja suunnattiin noin tunnin verran etelään päin pieneen suloiseen kaupunkiin nimeltä Brela. Oltiin vuokrattu semmonen eeppinen lux lux -villa (tuo Villa Kricak 1), jossa oli kolme valtavaa makkaria, paljon yhteistä tilaa ja tietenkin uima-allas. Vaikka mestan vuokra oli viikolta 1900 euroa, laskettiin, että hotelliyöt jossain bulkkimestassa maksaisi saman verran, kun pottia oli jakamassa kolme ruokakuntaa. Ja nyt meillä oli oma uima-allas. (Miten kiusallista onkaan mennä kyyläilemään hotellin uima-altaalle, onko nyt soveliasta ottaa tämä aurinkotuoli vai oliko toi purkkaa jauhava britti kuitenkin varannut sen).
Seuraavat päivät koostuivat aika lailla seuraavista jutuista: Juotiin aamukahvit terassilla ja päiviteltiin mielivaltaisen hienoa maisemaa. Joka aamu jokainen sai kertoa "päivän unelmansa", ja sitten jokaisen unelma pyrittiin toteuttamaan. Mun unelmiani olivat muun muassa gelaton syöminen Välimeren rannalla, perhepotrettikuvan saaminen sekä punaviinin ja paikallisen vanukkaan nauttiminen illalla altaan reunalla. Näitähän riitti. Iltaisin kerrottiin, jos oli kokenut jonkun todellisen onnen hyrskäyksen (Juha esimerkiksi koki valtaisan onnen tulvahduksen, kun se paistoi ahvenia pihagrillissä ja me uitiin vieressä altaassa).
Joinain päivinä käveltiin vuorenrinnettä alas Välimeren rannalle snorklaamaan, välillä taas hengattiin koko päivä altaalla itseksemme. Makarska riviera, johon Brela kuuluu, on täynnä kivisiä rantoja, joista pääsee helposti uimaan kirkkaaseen veteen. Nautittiin ihanasta ja lempeästä auringosta mutta skitsofreenisesti myös pidettiin sitä kaikenpenetroivana saastaisena tulipallona, joka haluaa polttaa meidän lapsot karrelle. Suojattiin niitä huivein, vaattein ja varjoin kuin oltaisiin ydinsotaan lähdössä. Eikä kukaan palanut!
Välillä tehtiin talolla lounasta tai illallista (Juha on niin eeppinen kokki, että se tekee mistä tahansa ruuasta taivaallista.), välillä etsittiin joku kiva konoba. Niissä tarjoillaan semmosia mereneläviä, että m m mmm! Pienimmissäkin kadunvarsiravintoloissa on oma kivinen grilli, joissa paistuu tuoreet kalat tai kanat. Alppu koki myös oman henkilökohtaisen ruokamatkansa, kun se oppi syömään varpaitaan. Mama was soo proud. (Katsotaan, pitääkö se vierottaa kyseisestä tavasta ennen lukiota.)
Huh! Loma oli kyllä siinä mielessä all-inclusive, että mun kaikki unelmat toteutuivat ja oli kertakaikkisen ihanaa. Kroatia osoitti taas olevansa kaiken hypen arvoinen. Aion vielä tehdä toisen Kroatia-postauksen, koska mulla on niin paljon ihania lesoilu-kuvia jäljellä ja lisäksi mulla on sananen sanottavana lapsiperhematkailusta.
Kuvat: Enimmäkseen mun kamerasta mutta nuo hienommat otokset äbän (Johanna Ailio) kuvaamia
Lue myös: