Kesän vika viikonloppu
Tiettekö kun joskus tulee sellainen olo, että ”no tämähän on sitä mun oikeaa elämää, muu on huttua”? Taas tänä viikonloppuna on tullut se tunne.
Täällä huvilalla on asiat yksinkertaisempia ja helpompia kuin kotona. Ne perustuvat perustarpeiden ympärille, eli ruoanlaittamiseen, kahvin juomiseen ja jutusteluun. Lapset menee siinä sivussa, serkuilla on omat projektinsa — niitä ei tarvitse viihdyttää eikä keksiä tekemistä. Keksivät tekemisensä itse.
Kukaan ei katsele puhelimia, illalla telkkarista voidaan katsoa elokuva. Välillä lukevat kirjoja keskenään, siis isot. (Edelleen menossa Maailman viimeiset tyypit -sarja, suuri suositus lapsille, jotka eivät oikein löydä kiinnostavaa luettavaa helposti. Ne eivät perustu ”opetukseen tai väärinkäsityksiin, joihin kaikki lapsille suunnatut kirjat perustuvat”, kuulemma, ja tällaisia kirjoja meidän pieni kirjakriitikko ei siedä. Etenkin niitä juonia, joiden ainoa punainen lanka on väärinkäsitys. Ahahahah.)
Tää on aivan tällaista jorinaa, mutta vitsit että tämä elämä, jossa raja-aita sisätilan ja ulkotilan välillä on pieni (ei meillä Helsingissä hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa), metsä ja järvi ovat vieressä ja päivät vain valuvat eteenpäin, tämä elämä on kivaa.
On ollut ihanaa täällä. En ole miettinyt töitä tai remppaa, vain lueskellut. (Nyt meneillään Kaunokaiset, vaikuttaa hyvältä!)
Meillä on täällä nyt neljä eri suvun mökkiä kilsan säteellä: äidin, enon, meiän ja mun isosiskon. Tää on just semmonen idylli, josta kovasti haaveiltiin (ja sen puolesta taisteltiin, perintöriidasta toipuminen vie vielä hetken), ja nyt meillä sitten on!
Tekee mieli vain päivitellä, että voiko olla näin kiva paikka olemassa.
Tänään raikottiin talkoohengessä metsätien pajukoita, sitten grillausta ja saunaa, kiitos P ja A! <3
Oli niin kiva juoda skumppaa, katsella järvelle ja jutustella yhdessä. Tykkäsin kyllä myös oksasilppuriosuudesta. Onko mikään tyydyttävämpää?! Harva asia.
Tänään on myös suomalaisen luonnon päivä. Vietetään sitä aina täällä, ja päivittäin ajattelen, miten kiitollinen olen suomalaiselle luonnolle.
Olen taas viime aikoina aktivoitunut metsähommissa. Kävin Greenpeacen järjestämällä metsäretkellä viime viikolla. Opin paljon uutta lahopuusta ja metsien suojelusta. Kyllä ei ole hyvällä tolalla etenkään Etelä-Suomen metsät.
Ja kyllä ei meidän nykyinen hallitus tee asian eteen tarpeeksi. Vitsi kun sitä vanhaa metsää on täällä niin vähän, että voisko vaan valtion vanhat metsät suojella suit sait?! Joo, maksaa rahaa, mutta niin maksaa sekin, kun Suomi joutuu ostamaan muutamalla miljardilla muilta EU-mailta hiilinielujs, koska täällä hakataan niin paljon puuta ja pidetään bensan hintaa alempana kuin pitäisi. Velkalaiva voi paksusti!
Tää oli tämmönen 10 minuutin turaus. Mikä siinäkin on, että aina täällä huvilalla mun tekee mieluummin mieli kirjoittaa blogia kuin tuuttaa asioita instaan? Jotenkin haluan näitä hetkiä talteen-talteen.
Ulkoa järveltä kuuluu ilotulituksia, muinaistulien yö on alkanut. Toivottavasti Tiki saa pian meidän typyn uneen, jotta se voi tulla mun kanssa kattelemaan niitä. Oma nukutusnakki on jo hoidettu ja 2 v on kanveesissa, ah!
