Lokakuu herätti vauvakerhoilijan
Lokakuun alussa Alppunen täytti 8 kuukautta. Tiki kuvaili hänen elämäänsä: "Sarja 15-20 sekunnin projekteja, jotka on tuomittu tuhoutumaan." Vauva yrittämässä ottaa isän silmälaseja. Vauva pyrkimässä juomaan vessaharjatelineen vedet (!!). Vauva pyrkimässä avaamaan pakastimen.
Kahdeksas elinkuukausi teki kuitenkin näistä stinteistä vähän pidempiä. Projekteissa on jo havaittavissa pitkäjänteisyyttä. Se oppi ryömimään vauhdilla ja kiipustamaan ylöspäin sohvapöytää pitkin. Se hamuilee aamuisin mun lipaston laatikon rasvaputeleita ja haluaa intohimoisesti syödä niitä. Se ryömii aina silloin tällöin eteisen peilin luo ihastelemaan itseään. Se rakastaa olla ylösalaisin ja sitä, kun sen kainaloita pusuttelee (tätä operaatiota kutsutaan nimellä kutituskuolema).
Tämä liikkumisen vimma on aiheuttanut sen, etten voi enää ihan niin huoletta lattemamailla kahviloissa. Nyt pitää löytää sellaisia mestoja, joissa beebo voi rymytä lattialla, koska muuten se ei viihdy. Onneksi olen löytänyt sellaisia lounaspaikkoja aika monta! Aion tehdä niistä pian listan, koska tällaiset ovat kullanarvoista tietoa niille, keiden bebbelit alkavat pian liikkua.
Mitäs mää sitten olen tehnyt?
Retkeillyt menemään!
Lokakuu oli täydellinen sää ulkoilulle ja pienille päiväretkille. On niin siistiä kerrankin oikeasti huomata vuodenaikojen vaihtumiset. Normaalisti istun officella päivän valoisat tunnit, mutta nyt on voinut vedellä ympäri Helsinkiä kärryjen kanssa. On nähnyt, kun lehdet vaihtavat väriä ja tarkkaillut, kun linnut lentävät isoina auroina poijes täältä. Tätä syksyä en tule unohtamaan koskaan.
Vauvakerhoillut
Jeskamandeer! Mä olen löytänyt sieluni sopukoista sairaan vauvakerhoilijan. Tämä voi kuulostaa mielivaltaiselta, mutta olen käynyt peräti kolmessa eri vauvakerhossa: Brahen puiston kerhossa (siellä on maailman ihanin vetäjä), Paavalin seurakunnan vauvakerhossa (se on mun kantavauvakerho) ja Arabian vauvakerhossa (se vaikutti ensimmäisen kerran perusteella tosi hauskalta).
Onhan se nyt vähän kummallista viettää aikaansa noin, mutta kuten sanoin tuossa jo aiemmin: on niin mukavaa antaa beebon vain mennä menojaan, juoda kahvia ja jutustella mukavien ihmisten kanssa. Ja välillä toki larpata hyvää vanhempaa ja sanoa opettavaiseen sävyyn vauvalle "älä ota kaverin lelua" tai "nätisti", vaikkei se meidän pikku Alppunen tajua siitä yhtään mitään. Mutta muita vanhempiahan varten mä näitä ohjeistuksia sanon ääneen. (Tässä on vähän sama meininki kuin siinä, että sanoo huutavalle vauvalle ratikassa, että "me jäädään ihan just". Oikeasti sen sanoo niille ympärillä oleville ihmisille, kuten joskus mainitsinkin täällä.)
Kaikki suomalaiset kaupungithan ovat kesäkaupunkeja, mutta Helsinki on selvästi myös syyskaupunki. Kun moni muu paikka sammuu lokakuun tullen, Helsinki vain laittaa uuden vaihteen päälle. Uusia näyttelyitä aukeaa, teatteriesityksiä tulee ensi-iltaan, harrastuksia alkaa.
Ah, lokakuu oli enimmäkseen huippu. Joskin viimeiset päivät olivat yhtä rektaalin tuotosta. Ja samaa voi odottaa marraskuulta. Mutta pitää vähän tsempata. Ja juoda sitä glögiä litratolkulla.
Oliko teillä hyvä lokakuu?
(Ja oletteko käyneet vauvakerhoissa)?
Mun ja vauvan kuulumisia hänen elämänsä ensimmäisen vuoden ajalta:
Paras tammikuu naismuistiin vauva -1 kk
Huuruinen helmikuu vauva 0 kk
Helpottava maaliskuu vauva 1 kk
Huhtikuu, ah! vauva 2 kk
Toukokuun herätys vauva 3 kk
Kesäkuu hujahti vauva 4 kk
Heinäkuu lompsis vauva 5 kk
Elokuu ja ihmisten ilmat vauva 6 kk
Syyskuussa vapauden tuulet tuivertelivat vauva 7 kk