Ota roovii!
Meiän 2-vuotiaalla on välillä tapana ottaa semmonen vähän hyökkäävä kovis-ilme ja huutaa: “Ota roovii!”
Hetki meni ennen kuin tajusin, että nyt on lähdetty siteeraamaan Robinin Boomkah-biisiä. “Hei Robin, ota roolii!” räppää Mikael Gabriel tai Uniikki, en muista.
Tämä ilahduttaa mua. Tulee sellainen tunne, että miksipäs ei. Kyllä tässä voisi ottaa taas omassa elämässä vähän roolia. Ihan päähenkilöksi ei pääse meidän perheessä, sellaista amok-juoksua on taas ollut viime aikoina, mutta jos nyt vahvaksi sivuhenkilöksi yltäisi. Sellaiseksi, jolla on persoonallisuus ja joka vaikuttaa juonen kulkuun omalla tavallaan.
Muita mitä tuo 2-vuotias toistelee toisinaan: “Sä oot noobi.” Se tuntuu vähän ylimieliseltä 2-vuotiaan suusta. Kutsua muita kanssaeläjiä “aloittelijoiksi”. Mutta mikäs siinä, ainakin hän on ottanut roolinsa.
Sitten hän myös kysyy usein etenkin isosiskoltaan: “Saanko olla ihana?” Tähän vastataan poikkekusellisesti: Saat, ja oot! Sä oot niin ihana. “JA SÖPÖ!” isosisko lisää.
Mitäs hokemia siellä on, jotka luulee että muistaa ikuisesti, mutta jotka oikeasti katoaa hetkessä, jos niitä ei kirjoita ylös, esimerkiksi omaan blogiinsa?
