Pakko paheksua

Oltiin syömässä Redissä hampurilaispaikassa yksi lauantai-ilta ystäväni kanssa.

Ravintolassa oli myös pari lasta, 2–4-vuotiaita, jotka alkoi rettelöidä. Ne juoksenteli siellä selkeästi pitkästyneenä. Niillä oli jostain jumalan syystä pulkka mukana, ja jossain vaiheessa toinen alkoi vetää toista siinä betonilattialla. Ne kikatteli ja mekkaloi.

Siinä oli pöydällinen teinejä, jotka sanoi ääneen (mä luulin että tää on urbaanilegenda, mutta näin oikeasti ilmeisesti sanotaan): “Eipä tartte ehkäisyvalistusta tämän jälkeen.”

Hymähtelin hyväksyvästi: samaa mieltä.

Kaiken huippu oli, kun se 2-vuotais kaatoi ison jäisen lasin vettä mun housuille.

Törkeää!!!

Miksei niiden vanhemmat saaneet niitä kuriin?!

Sitä mä kysyin, monta kertaa. Kun siis olin itse sen 2-vuotiaan vanhempi. 4-vuotias taas oli mun kaverin poju.

Mikään määrä kieltoja tai kiinnipitelyjä ei auttanut, mayhem jatkui, tämä parivaljakko on pitelemätön, jos on sokeria alla ja väsymys päällä.

Vedin hiki päässä ja housut jäässä hampparini loppuun niin nopeasti kuin pystyin. Aloin kerätä lasten (niitä oli enemmänkin, mutta kaikki eivät riehuneet) kamoja vaunuun.

Sillä välin 2-vuotias oli mennyt istumaan tuntemattoman perheen pöytään. Kun menin hakemaan häntä, sanoin perheen äidille:

“Ahaa, hän halus tulla teiän luokse. Ottakaa vaan.”

Hän nauroi ja kyseli empaattisesti, minkä ikäinen tyyppi on kyseessä.

“Kaksi.”

“Kyllä se siitä, tsemppiä!”

Jep, tsemppiä mulle, kyllä se siitä!

Mutta pakko vähän paheksua, nyt sitä kuria ja järjestystä!!!!!!!