Pelkkää rakkautta mökillä

Nämä kolme viikkoa mökillä ovat olleet niin kovin suloista aikaa. Vauva on kasvanut seuraavaan vaatekokoon (eli häneltä on vaatteet loppu), Alpun hiukset ovat vaalenneet entisestään ja meidän nelihenkinen perhe on tiivistynyt ja totutellut elämään tällaisena porukkana.

Vaikka nämä kolme viikkoa ovat sulautuneet yhdeksi utuisaksi jaksoksi, on aika jakautunut myös eri vaiheisiin:

Ensimmäisellä viikolla Tiki oli Suomi Areenassa, joten minä olin mökillä lasten kanssa. Meillä oli tietenkin koko ajan vieraita, koska yksin en olisi kuuna päivänä täällä viihtynyt. Ensimmäisinä päivinä täällä oli Mirja, Taimi ja Olli, sitten Raisa ja Frida ja vielä Maria ja Lauri. (Olin yhden yön yksin, ja se riitti!)

Toisella viikolla siskoni Sofian perhe tuli tänne, ja istuskelimme helteisinä päivinä terassilla ja juttelimme.

Kolmannella viikolla täällä on ollut eniten jengiä, Lotta ja hänen lapsensa sekä minun äiti ja Juha. On käyty uimassa parhaimmillaan kolmesti päivässä, ja lapset ovat rakentaneet majoja, leikkineet kotia, painineet, riehuneet ja kylpeneet pihalla.

Vauva on nukkunut kaikessa hälinässä ja välillä herännyt jokeltamaan iloisesti.

Näihin viikkoihin on sisältynyt valtava määrä hetkiä, joita tulen kaipaamaan ja jotka haluan muistaa aina. Meidän pikkuisen ensimmäinen kesä, niin taianomaista. Ainakin näitä juttuja tulen vielä miettimään:

Alppu laulaa omatekoisia sävelmiään rattaissa istuskellessaan tai kylpiessään terassilla vihreässä ammeessa: "Aarinko kirkas paistetaan!" tai "Mitä minä teisinkään? Mitä minä teisinkään, tänään?"

Sofia pelaa pleikka ykkösellä (kyllä!) Suikoden Kakkosta ja lapset katselevat haltioituneina vieressä, kun hän voittaa yhdellä pisteellä kokkikilpailun. (Ja lopulta lastenkin peukalot vihitään pleikkaohjaimen maailmaan.)

Alppu ampuu vesipyssyllä hirviöitä tohkeissaan. (Ja sitten Juhaa, ja sitten Juha uhkaa lorauttaa vesikannusta Alpun päälle, jos tämä vielä kerran ampuu, ja Alppuhan ampuu – ja uhriutuu, kun saa vesikannusta viilentävää vettä paidalleen.)

Kerään aamulla mustikat puuroon, kun ne saa poimittua parinkymmenen metrin päässä olevista pusikoista. (Ja miten omahyväisen hyrskäyksen tunnenkaan, kun lapsi syö kaurapuurossaan minun hänelle poimimia mustikoita.)

Vauva makoilee ruskeavalkoraidallisessa nojatuolissa ja katselee hyväntuulisena muun perheen aamusekoiluja.

Istumme Tikin kanssa illalla terassin nojatuoleissa ja katsomme, kun laskeva aurinko antaa viimeiset säteensä järvelle. Juomme puokkiin oluen ja päivittelemme, miten ihania meidän nukkuvat lapset ovat. (Toki kutsuttuamme Alppua ensin pieneksi yhteistyökyvyttömäksi paskiaiseksi tai pikku-mulkeroksi, joka ei taaskaan halunnut nukahtaa.)

On maailman viihdyttävintä kuunnella, kun Tiki referoi Alpun sanomisia päivän ajalta.

Alppu saapuu rannasta valtavan ylpeänä Tikin kanssa ja kertoo, miten hän on laskenut monta rapumertaa. Tiki kertoo, että Alpusta oli ihan oikeasti hyötyä ravustuskeikoilla – 3-vuotias muun muassa osaa nousta soutuveneeltä laiturille ja laittaa köyden kiinni tolppaan.

Lapset tulevat mankumaan kolmannen kerran, että mennään taas uimaan, mennäänhän, ja sitten niitä ei melkein saa järvestä ylös, mutta ei se haittaa, kun itselläänkin on niin hauska leikkiä "haukimoottoria"(?). Lopulta huulet on siniset ja iho valkoista ja sitten voi harkita, josko pyyhkeeseen.

Äitini (eli lasten mumma) saapuu eräänä aamuna tänne meidän majoittamalle mökille kahville ja juttelemme rauhassa elämän pienistä ja suurista unelmista.

Äitini pärisyttelee vauvalle niin hauskasti ja vauva vastaa leveimmällä hymyllään ja pisimmälle harjoitellulla nauruntapaisella takaisin.

Imetän ja luen ja luen ja imetän. Tänä kesänä olen lukenut jo kymmenen romaania, ja ne ovat kaikki olleet aivan ihania. (Ja minun pitää pian suositella niitä teille.)

Makoilemme päätalon pihalla siskojen kesken, jokaisella on oma möngertäjä siinä vieressä, isommat lapset juoksentelevat välillä pihalle ja välillä he vetäytyvät sisälle patjahyppyleikkeihin.

Lasten vesimelonin värjäämät naamat.Alpun narkkari-look (nopeat aurinkolasit, uimalippis ja huppu vedettynä tiukasti pään yli), joka estää auringon ja hyttyset.Valkoiseksi rasvatut lasten ihot.

Jokainen riemunkirkkaanvärinen toukka, jota pysähdytään ihmettelemään.

Tiki ja Alppu kokoavat keskittyneesti jotain neljästä eri Autot-palapelistä.Alppu istumassa terassilla vaaleanpunaisella potalla, johon Sofia on noin 25 vuotta sitten kirjoittanut nimensä.

Iltapäivän murukahvihetki, ja aina on suklaata, premium-pikkuleipiä tai leivoksia tarjolla.

Tikin miehekkäät urotyöpyrkimykset "Minäpä kaadan nuo puut nyt tuosta." "Minäpä tyhennän huusin." Jostain syystä huusintyhjennystä kutsutaan nimellä Charlie Work(?).

Suklaalettukakku. My god.

Makoilen mökin parisängyssä toisella puolella vauva ja toisella Alppu. Kun molempien käsi, selkä, jalka tai muu ruumiinosa koskettaa minua, tunnen niin pakahduttavaa hellyyttä pikkuisiani kohtaan, että se tuntuu ihan fyysisenä onnena.

Pitelen vauvaa sylissäni ja osoitan hänelle ikkunasta näkyvää luontoa samalla tavalla kuin meidän mamma teki minulle 32 vuotta sitten. "Puu. Järvi. Aurinko."

Uskon, että kaipaan jopa iltasatuhetkiä, kun luen viidettätoista kertaa Madagascar-kirjaa (tunnetaan Tikin kesken myös Madapaskarina tai Madafakkerina). Kirja löytyi mökiltä, ja jotenkin nämä hirväet Disney-elokuvista "sovitetut" kirjat vain vetoavat Alppuun sydänjuuria myöten.

Täällä mökillä on ollut niin taivaallista. Voisin elää tällaista elämää aina vain, suloisen sekalaista, ajatonta ja rentoa.

Tiki, Alppu, vauva, äiti, Juha, sisarukset, heidän lapsensa ja puolisonsa, ystävät.

Ihan pelkkää rakkautta vain.