Remppa kraaaah
Joo siis tämä remontoiminenhan on aivan sietämätöntä. Siitä huolimatta, että minä en asu rempan keskellä, en tee tuolla työmaalla yhtään mitään itse ja tämä ei periaatteessa vaikuta mun arkeeni mitenkään. Mutta kyllä se sitten kuitenkin vaikuttaa.
Viime kerralla me maalattiin itse seinät, purettiin lattiat (joo no ne oli laminaattia, eli kliksuteltiin ne irti), koottiin itse Ikean kaapit (tykkään siitä!) ja sen semmosta.
Tällä kerralla en tee mitään näistä. Mutta silti olen levoton ja stressaantunut.
Jasmin joutui mun värivalintojen uhriksi yhtenä keskiviikkoaamuna Rootsin terassilla.
Kerran eräs psykiatri (ensimmäisellä tapaamisella) kutsui mua ambivalentiksi persoonaksi. Otin tämän osaksi identiteettiäni ja olen sitä mieltä, että joissain asioissa päätösten tekeminen on mulle suorastaan helvetillisen vaikeaa.
En todellakaan ole mikään Nata, joka suit sait sukkelaan päättää matskut ja värit. No way. Mä mietin ja mietin ja sitten vielä mietin.
No, nyt taivuin ja varasin semmosen värianalyysin. Huom, en mitään “sopiiko punainen kaulahuivi minulle” -analyysiä vaan siis että mitä maaleja kannattais tuuppaa tonne asuntoon. Se ratkaiskoon asiat!
Lattiat on onneksi jo tilattu. Huomenna sitten maalit ja keittiön kalusteet (kun tiedän niiden sävyn).
Vielä tarmoa täynnä, kun kaikki oli vasta edessä.
Keittiö ennen purkua.
Keittiö purun jälkeen.
Lapset ovat käyneet ihailemassa iltaisin.
Kaasu otettiin poijes. Meillä on ylhäällä kaasuliesi, se on ihana, mutta maksaa 18 e kuussa.
Makkari ennen purkua. Harmi että tuokin matto oli lohkeillut niin paljon.
Ja purun jälkeen.
Olkkari ennen purkua.
Purun jälkeen.
Olen pyöräillyt ympäri kaupunkia. Lanternaan katsomaan maalien sävyjä (se oli hyödytön keikka) ja Konalaan Woodion tehtaalle katsomaan puukomposiittitasoja.
Rahan meno tietenkin myös stressaa. Kaikki maksaa enemmän kuin olin kuvitellut, ja kaikkee semmosta pikkusälää tulee koko ajan vastaan. En ollut tajunnut, että tässä asunnossa ei ollut tehty mitään sähköhommia putkirempan yhteydessä, eli ne pitää asentaa (koska nykyään ihminen käyttää vähän enemmän sähkölaitteita kuin 1950-luvulla). Ja sitten kaikkea semmosta, että taloyhtiö haluaa tarkastaa rempat ja sekin katselmus maksaa 500 e. (Ei muuten ollut tällaista käytäntöä 2014, kun rempattiin meidän neliö.)
Tän rahan menon muistan etenkin huvilan rempasta. Siinä kaikki paisui aivan mielivaltaisiin summiin ja välillä mua itketti avata sähköposti. Siitä oppineena pyydän tässä rempassa kaikista töistä aika tarkan arvion ja sanon, että jos näyttää siltä, että budjetti ylittyy, niin varoita ajoissa.
Meidän huvilan rempassa esim kaksi eri tyyppiä arvioi, että portaat rantaan maksaa 10 000 e. Sitten kun tuli lasku, niin se oli 23 000 e. Silloin oli aika MITÄ VITTUA fiilikset. Sain vängättyä siitä lopulta muutaman tonnin pois, mutta kyllä se jäi vähän sielua kirvelemään. Tajuan, että työ maksaa, mutta kyllä pitää varoittaa, jos budjetti ylittyy yli tuplana.
Tämän kaksion rempan hinnaksi tullee 50 000 e. Työn osuus on joku 30 000 e ja matskut loput. Onneksi pankista saa lainaa!
Oon tänä kesänä käyttänyt vain kaupunkipyöriä, kun oon niin helvetin kyllästynyt mun pyörään, josta puhkeaa jatkuvasti kumit.
Valitsin vasemmanpuoleisen sävyn keittiön tasoksi, se on polar.
Mutta hei! On tässä kuussa ollut paljon kivaakin! Tai siis osa rempastakin on ollut kivaa – joskaan ei kaikki päätösten pohtimiset.
Me käytiin Hannen kanssa pienellä kirjoitusretriitillä ystävämme Lauran kutsumana. Oli ihanaa ja sain kirjaa eteenpäin. (Se on yksi stressin aihe – tuntuu että kaikki ei-akuutteihin-töihin käytettävä aika menee tohon remppaan, ei kirjaan.)
Automatkat ees taas olivat ihania!
Nautin meren rannalla. <3
Ja sitten oli PMMP:n keikka!
Mua itketti siellä erityisesti Matkalaulun kohdalla. Voi että paljon on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana mun ja ystävien elämässä, välillä sitä vain toivois, ettei matka loppuis loppuis vaan.
Oli suloista, kun jengi välillä availi puhelimiaan ja kaikilla oli joku lapsen kuva näyttökuvanaan. Tuli fiilis, että me ollaan tässä yhdessä kasvettu PMMP:n tauon aikana aikuisiksi.
Marianna piti meille etkot niiden pent housessa.
Kiitos ihana Maria, kun ostit meille liput keikalle!
Ilta pimeni.
Myös lasten kanssa ollaan tehty kivoja juttuja. Esimerkiksi käyty pari kertaa Töölönlahden uudessa leikkipuistossa, joka on aivan mieletön. Vesi + hiekka on maailman hauskin tapa leikkiä, ne puiset kiipeilytelineet ovat vertaansa vailla ja kukkaistutukset – vau! Ihan kuin oltais Berliinissä!
Kun keväällä Hesarissa keskusteltiin, että Helsinki tarvitsisi wow-leikkipuistoa keskustaan, niin semmonen me totisesti saatiin!
Käytiin katastamassa myös 230 000 euron keinu Kalasataman Sompasaaressa. Oli hieno!
Niina hankki toi ihanan piknik-kassin: otin talteen tämän nerokkaan respetin. Valmislettuja, vanilijarahkaa ja vadelmia. Raikas ja ihana jälkkkäri!
Tällaista on ollut elokuussa. Remppa jatkuu, onneksi mun tarttee tehdä koko ajan vähemmän, enimmäkseen vain katsoa, että meillä on tarpeeksi rahaa ja sitten maksella laskuja!
