Puhutaan taimilapsista, ei sijaislapsista

Tänään Helsingin Sanomissa oli ihana pieni mielipidekirjoitus siitä, että sana "sijaislapsi" kalskahtaa murheelliselta: Keiden sijaisia nämä lapset ovat?

Puutarhanhoidosta kiinnostunut eläkeläinen Hannele Metso ehdottaa, että puhuttaisiin mieluummin taimilapsista. Hän on neljän lapsen äiti, joista "kaksi on tullut omasta siemenestä ja kaksi taimesta". Perhe on lasten kasvualusta. Samalla lailla kukat ovat ihan yhtä arvokkita keskenään, oli ne keväällä kylvetty siemenestä tai taimesta.

Sillä, miten me nimeämme ja kutsumme asioita, on hyvin paljon merkitystä. Vakiintuneita termejä ei välttämättä tule kyseenalaistettua (ainakaan minä en ollut koskaan edes ajatellut tuota sijaisuutta), mutta sanat kertovat siitä, miten me asioita arvotamme ja mitä niistä ajattelemme.

Ehkäpä sana sijaislapsi juontaa juurensa siitä, että sellaisia perheitä, joihin muuttaa lyhyeksi tai pitkäksi aikaa lapsia asumaan olosuhteiden pakosta, kutsutaan sijaisperheiksi. Tämä varmaankin lohduttaa lasten biologisia vanhempia: nuo, jotka nyt hoitavat lapsiani, ovat sijaisia, minä olen se oikea.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsista pitäsi puhua sijaisina. Vaikka lapseton pariskunta ottaisi "sijaislapsen" kasvatettavaksi, niin he tuskin pitävät sitä kenenkään sijaisena.

Olen aiemmin itse harmitellut sitä, että mun mielestä myös sisarpuoli on huono sana. Mulla on neljä pikkusisarusta, joilla on eri äiti kuin minulla, mutten silti ajattele heitä puolikkaina, vaan mulle he ovat ihan kokonaisia siskoja ja veljiä. Meillä ei ole koskaan käytetty siskopuoli-sanaa.

Anu mainitsi kommentissa, että Ruotsissa puhutaan bonuslapsista (bonusmamma, bonusdotter), ja siinä on ihana positiivinen klangi. Mä innostuin tästä. Tosin sitten aloin kelailla, että viittaako tuo termi ennemminkin sellaisiin siskoihin ja veljiin, jotka ovat vaikkapa isän uuden vaimon lapsia. 

Osa musta miettii myös, onko kaikkea aina pakko määritellä. Mutta toisaalta, uusiin ihmisiin tutustuessa musta on kiva jossain vaiheessa kertoa, että meitä oli neljä sisarusta mun lapsuudenkodissa, ja sitten sain vielä neljä lisää sen jälkeen kun täytin 17 vuotta mutten asunut enää isän kanssa. Ja tässä astuu sana "sisaruspuoli" kehiin. Olisi kiva, että termi kertoisi siitä, että tässä saan elämääni jotain ihanaa uutta ennemmin kuin että tähän ilmaantuu jotain vajaavaista, puolikasta.

Juuri tämän positiivisen mielikuvan takia innostuin tästä taimilapsi-sanasta (hihii, osasyy taimilapsisanaan ihastumiseen on myös se, että tunnen yhden mielettömän ihanan 2-vuotiaan, jonka nimi on Taimi).

Mitä nimiä te käyttäisitte sisaruksista, joilla on toinen (tai molemmat) vanhemmat eri kuin teillä?

Kuvat: En kylvänyt tänä pääsiäisenä rairuohon siemeniä, mutta narsisseja sentään hankin. Tuo pupu tyylikkäine paitoineen sen sijaan saapui meille pari viikkoa sitten, kun mun äbä toi pahvilaatikollisen mun lapsuuden leluja Alppua varten.