Raha-asiat parisuhteessa
Rahapostaussarja jatkuu! Nyt käsittelen parisuhteen raha-asioiden hoitamista.
Me ei olla taidettu riidellä Tikin kanssa ikinä rahasta. Raha on pikemminkin molemmille semmonen hauska harrastus, josta on mukava jutustella. Vähän kuin elokuvista tai ruuasta. Kummallakaan meistä ei ole mitenkään himmeät tulot, ennemminkin ollaan sellaisia protestanttisia "työtä tekemällä ja sijoittamalla voi vaurastua" -tyyppejä.
Se, että raha-asioista ei tule sanaharkkaa, johtuu tietenkin siitä, että me ollaan niin etuoikeutetussa asemassa, ettei meillä ole puutetta rahasta. Molemmilla on vakituinen kuukausipalkka. Sen sijaan me riidellään ajasta (ja herregud, siitä vasta riidelläänkin), ja se taas johtuu siitä, ettei omaa aikaa ole lapsen tulon jälkeen koskaan tarpeeksi. Eli uskon, että jos jossain vaiheessa meillä alkaisi tehdä taloudellisesti tiukkaa, tälläkin elämänalueella alettasiin rettelöidä.
Toinen syy siihen, miksi raha ei aiheuta kränää, on se, me ollaan hiottu keskinäiset rahabisneksemme niin sujuviksi, etteivät ne ole koskaan aiheuttaneet mitään katkeruutta kummankaan sialussa.
Miten me sitten ollaan hoidettu keskinäiset raha-asiamme?
Molempien palkka tai tulot (Tiki on nyt hoitovapaalla) tulevat omalle tilille. Sitten maksetaan aika lailla kaikki protestanttisesti puoliksi. Vaikka Tikillä on aina ollut isompi palkka kuin mulla, niin me ollaan silti päädytty tähän systeemiin. Toisaalta nyt hoitovapaan aikana Tiki saa huomattavasti mua vähemmän, mutta sitten se elelee säästöillään ja on tehnyt muutamia pikku duuneja kevään aikana. (Mä hoidan Alppua aina perjantaisin).
Mulla on aika monta tiliä, joita seuraan suurella kiinnostuksella:
Oma tili, oma säästötili ja oma arvo-osuustili Nordnetissä.
Yhteisiä tilejä on asuntotili, yhteinen säästötili, S-tili eli ruokatili ja sitten kolme eri asuntolainaa.
Kuten olen aiemminkin kertonut, kuun 15. päivä molempien tileiltä siirtyy automaattisesti 900 euroa asuntotilille ja 200 euroa yhteiselle ruokatilille, johon molemmilla on kortti.
Se, mitä näiden joka kuukausi tililtä siirtyvien summien jälkeen jää omalle tilille (mulla yleensä joku 800 euroa) on sitten omaa käyttöä varten. Eli niillä hurvitellaan tai sijoitellaan menemään.
Asuntotililtä maksetaan kaikki asumiseen liittyvä ja joitain isompia juttuja, kuten vakuutukset (jeskamandeer, maksoin juuri 600 euroa vakuutuksista!) ja vaikkapa Alpun muskari. S-tililtä taas maksetaan kuukauden ruuat, yhteiset ravintolaillalliset ja Alpun pienemmät jutut.
Ihan meidän suhteen alkuaikiona meillä ei ollut yhteistä ruokatiliä, mikä oli vähän epäreilua, koska Tiki kävi aina kaupassa, joten se joutui myös aina maksamaan kaiken.
Molemmilla on oma pankkikortti S-tilille, joten siltä on helppo maksaa perjantain Liidelin-reissut ja pikku pyrähdyksen Alepaan. (S-tili on siitä kiva, ettei siinä ole mitään ylimääräisiä maksuja.) Mun kaverit joskus kyselevät, että mitä jos toinen syö enemmän tai ostelee vaikka kalliita bissejä useammin kuin toinen. Mä en jaksa ihan näin pienistä summista stressailla. Noin pienien juttujen kyylääminen ei tee hyvää mulle tai meidän suhteelle, koska se olisi sitten loputon suo. (Ja tämä edelleen siksi, ettei kummallakaan ole puutetta rahasta.) Vaikka kun olin raskaana ja käytiin ulkona syömässä, Tiki otti viiniä ja minä en, niin sillä ei ollut mulle mitään merkitystä laskua maksaessa.
Tämän lisäksi meillä on kaikenmoisia satunnaisia säästöprojekteja, jolloin tehdään vähän enemmän töitä tai säästetään nopeammin, jos on joku tietty, mitä varten tarvitsee. Silloin saatetaan säästää just tuolle yhetiselle tilille niin, että asetetaan joku sovittu summa, tyyliin: "Joulukuuhun mennessä siellä on 8000 euroa."
Me tykätään aina välillä pitää sellainen sniiduilukuukausi, jolloin ei vaikka laiteta rahaa alkoholiin, vaatteisiin tai paljon mihinään ekstraan tai vaikka syödään vähän tarkemmalla budjetilla. Tänä vuonna ajateltiin pitää synnitön syyskuu. Tämä on täysin sellaisen etuoikeutetun lorton "köyhäilyä", josta saa perverssiä mielihyvää sen jälkeen, kun on hassannut koko kesän rahojaan menemään.
Musta kaikkein tärkeintä parisuhteen raha-asioissa on se, että molemmille jää tunne siitä, että asiat menevät reilusti. Meillä on myös suht samanlaiset kulutustottumukset ja täysi luotto toisen kykyyn hallita raha-asioitaan. En voisi koskaan kuvitella, että Tikille iskisi joku eeppinen pikavippivelka jostain takavasemmalta tai että se ostaisi tyyliin auton meidän yhteisen tilin rahoilla.
Ai niin, nyt muistin, että kyllä me ollaan joskus riidelty rahasta! Aikoinaan mun piheilyn pahimpina vuosina mä rageilin Tikille siitä, jos se otti junan bistrokärrystä omalla rahallaan oluen, koska "se on niin kallista". Sitten Tiki vähän puhutteli mua, ja mä ymmärsin kantturamaisuuteni ja aloin ihmisiksi.
Miten te jaatte rahanne parisuhteessa?
Kuvat: Meidän äiti toi mamman jäämistöstä tällaisia pikku asusteita, joilla sitten alettiin pelleillä. Turkis ei tullut käyttöön. Pääsin kuitenkin leikkimään pikku kroisos-ladyä!
Lue myös muut rahasarjan postaukset:
6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen
Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)
Näin säästin 10 000 euroa vuodessa
Yhden kuukauden menoni: 1600 euroa
Sijoitusstrategiani on laiskuus
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA