Syysmökkeily tekee autuaaksi
Jokaisella ihmisellä pitää olla oma happy place, johon antaa mielen vaeltaa silloin, kun tarvitsee vähän sieluunsa rohkaisua. Mulla näitä mestoja on ehkä viisi, ja yksi niistä on ehdottomasti "Sampoloiden mökki" eli Sampon (Sofian mies) vanhempien mökki Hollolassa Vesijärven rannalla.
Kun mukana on oikeanlainen jengi (eli ihmisiä, jotka tykkäävät esimerkiksi kauhuelokuvista ja rapujuhlista), viikonloppu voi olla niin energiaa antava kokemus, että se riittää pitkälle syksyyn.
Sofian takin sisällä on vauva.
Oltiin Sofian, Sampon ja niiden babyn sekä Villen ja Alpun kanssa mökkeilemässä tuossa vähän aikaa sitten. Mä olen myös yhä enenevissä määrin tullut siihen tulokseen, että syysmökkeily on ihmisen parasta aikaa. Silloin ei ole paineita siitä, että pitäisi nauttia auringosta tai uida paljon. Voi vain möllötellä menemään sisällä ja vaikka katsoa televisiota koko viikonlopun.
Kuten olen kertonut, Alppu rakastaa syvästi mökkeilyä. Ennen kaikkea se tykkää siitä, kun ympärillä on paljon touhuamista ja aikuisia ja voidaan tehdä rennolla aikataululla kaikenlaista. Tällä kertaa me esimerkiksi käytiin kalastamassa, saunottiin, vietettiin rapujuhlia ja pelattiin pihalla palloa. Tämä oli juuri sopiva määrä tekemistä yhdelle viikonlopulle.
Vaikka satoi koko viikonlopun, se ei oikeastaan haitannut ketään. Sauna lämpiää ihan yhtä kuumaksi sateessakin. Kävin myös järvessä, mistä olen tosi tyytyväinen. Olen vieläkin karski nainen!
Aikuismökkeily on myös siitä kivaa, että verrattuna muutamien vuosien takaiseen meininkiin, nykyään alkoholilla on aika vähäinen rooli hauskuuden kanssa. Saunabisse saunassa ja lasi viiniä rapujen kanssa. Kun mukana on lapsi, ei tee mieli kauheasti tissutella. Tai ei se oikeastaan ole edes lapsen vikaa, ei vain tee mieli.
Tällaisessa löysässä hengailussa tykkään myös siitä, ettei koko ajan ole paineita pitää yllä upeaa keskustelua. Joskus riittää, että lukee muiden kanssa kirjaa samassa huoneessa. Mä olen niin seuraihmisiä, kun lapsuudenkodissa oli paljon sisaruksia, olen niin tottunut siihen, että koko ajan joku vähän häärää jossain. Aina en kuitenkaan jaksa olla skrapeimmillaan, ja jos menee esimerkiksi kaupungilla kahvilaan kaverin kanssa, silloin on syytä pitää keskustelua yllä koko ajan.
(Joskin nyt olen viime aikoina käynyt ystäväni Erkan kanssa "kirjottamistreffeillä", joilla molemmilla on läppäri mukana ja sitten vain kirjoitetaan omia hommiamme. Jos toinen nauraa, niin voi kysyä: "Nauroitko just sun omalle jutullesi?" Tämäkin on ihan mukava tapa viettää aikaa.)
Olipa kivaa! Tästä tulee sellainen olo, että hitto pitäisi käydä vähintään kerran kuussa mökillä, vaikka se tuntuisi kuinka vaivalloiselta etukäteen.
Lisää mökkeilyä: