Paras tapa verkostoitua
Mä olen vihdoin ymmärtänyt, mitä hyvä verkostoituminen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että tutustuu omasta mielestä kivoihin ihmisiin, viettää niiden kanssa aikaa ja sitten yhtäkkiä ne ylenevät johonkin johtotehtäviin tai tekevät siistejä juttuja, ja voilà, ihminen on upeasti verkostoitunut. Nyt, kolmen kympin oikealla puolella, ystäväni ovat alkaneet julkaista kirjoja, johtaa yrityksiä ja yletä asiantuntijatehtävissä. Ihan itsekkäistä syistä voin olla vain ja ainoastaan iloinen heidän puolestaan. Oikeastaan heidän menestyksensä sataa nyt myös minun laariin.
Joskus parikymppisenä koin paineita siitä, että "pitäisi tuntea oikeita ihmisiä". En tajunnut, että kyllähän mä tunnen juuri oikeita ihmisiä, eli sellaisia tyyppejä, jotka ovat mun mielestäni mukavia ja hauskoja.
Pointtina on siis se, että uusiin ihmisiin on hankala tutustua, jos ajattelee silmät kiiluen, että tuosta tyypistä on mulle hyötyä. Sellainen on jokaiselle osapuolelle kiusallista.
Ystäväni kertoi amerikkalaiskaveristaan, jonka verkostoitumissääntö on tällainen: Kun tutustut uuteen ihmiseen (vaikka työtapahtumassa), älä koskaan ensimmäisellä tapaamiskerralla mieti, mitä hyötyä hänestä voisi olla sinulle. Ei välttämättä kannata edes puhu kauhean syvällisesti mistään bisneksestä, vaan tutustua ihmiseen kokonaisuutena. Sitten vasta vaikkapa kolmannella tai neljännellä tapaamiskerralla voi tulla mieleen, mitä juttuja voitaisiin tehdä yhdessä niin, että molemmat hyötyisivät siitä.
Mun yksi vahva verkostoitumissääntö on myös se, että kohtele kaikkia ihmisiä kivasti. Okei, joskus saatan olla väsyneenä vähän ankea möllöttäjä, mutta silloin olen möllöttäjä joka suuntaan, en valitusti joillekin. On huvittavaa, kun jotkut ihmiset (yleensä mua paljon vanhemmat) ovat kohdelleet mua välinpitämättömästi tai surkeasti, ja sitten yhtäkkiä kun olen "todistanut olevani jotain" (no, en nyt tiedä olenko todistanut vielä olevani yhtään mitään), saankin osakseni ihan kivaa kohtelua. Tosin usein tällaisenkin käytöksen takana on silkka ujous, jonka mä olen epävarmana lorttona tulkinnut ylimielisyydeksi. "Miksei se moikannut!? Koska se haluaa esittää, että se ei tunne mua! Mulkvisti!" (Oikea vastaus: Koska mua ujostutti ja sitä ujostutti ja koska mä en myöskään moikannut sitä.)
Ja siis: mua edelleen ujostuttaa tosi usein mennä juttelemaan ihmisille. Juuri olin yhdessä tapahtumassa, jossa kelasin, että haluaisin puhua tolle kiinnostavalle tyypille, mutta en vain pystynyt. Ratkaisin tämän ongelman tietysti kommentoimalla myöhemmin hänen Insta Storyaan. Niin normaali ihminen tekee!
En tietenkään ajattele verkostoitumisen kannalta sitä, että kohtelen ihmisiä mukavasti. Ennemminkin ajattelen, että mulla on hyvä kotikasvatus ja on ihan luonnollista olla ystävällinen muille ihmisille. Kuuluu ihan normaaleihin kohteliaisuussääntöihin, että kaikkia tervehditään tasapuolisesti, kaikki otetaan keskustelussa huomioon ja kaikille hymyillään, ei vain niille, jotka ovat jollain mitta-asteikolla minua coolimpia. (Koska sellainen mitta-asteikkohan leijuu koko ajan ilmassa. Kyllä kyllä.)
Ja vielä yksi verkostoitumissääntö! Mun kokemuksen mukaan kannattaa esitellä mahdollisimman paljon ihmisiä toisilleen eikä suhtautua keihinkään mustasukkaisesti. (Tai kuten nykyään kaikki sanovat, introta ihmisiä toisilleen, LOL!) Musta on kivaa pitää juhlia, joihin kutsun eri kaveriporukoita ja sitten vähän miksailla jengiä. Ai ai, tämän takia on syntynyt vahvoja ystävyyssuhteita, bisnesideoita, jopa avioliittoja ja vavveleita! (Otan toki kaiken kunnian näistä itselleni, etenkin niistä vauvoista.)
Olisi vähän hurskastelua sanoa, että verkostoituminen on jotenkin pinnallista tai saatanallista. Juurihan mä kirjoitin pitkät pätkät työtapahtumissa minglaamisesta. Totta kai ihmisiin kannattaa tutustua ihan tarkoituksella, siitä on aina hyötyä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työssäkin. Saa kutsuja kivoilta ihmisiltä kahville tai juhliin, hyvät keskustelut tuovat uusia ideoita ja hauskoille tyypeille voi ehdottaa yhteistyötä.
Tämän horinan pääpointti on se, että on paljon helpompaa ja paineettomampaa tutustua ihmiseen, kun on vilpittömästi kiinnostunut hänestä. Heti jos alan ajatella liikaa, mikä jonkun coolin tyypin status on, menen lukkoon ja ölisen vain jotain epäkiinnostavaa shaibulaa suustani. Mutta jos kelailen, että toi big boss on tommonen ihminen siinä missä minäkin, niin on paljon helpompi alkaa jutella toiselle. Ihan jo tästäkin syystä kannattaa nähdä kaikki ihmiset saman arvoisina, oli tyyppi sitten toimari, taikuri tai talkkari. Siitä on eniten hyötyä itselle.
Tuleeko mieleen jotain hyviä verkostoitumistapoja?
Kuvat: Myös maireasti hymyileminen on hyvä tapa verkostoitua. Toki joku voi pitää vähän chacha-choochoona, kun vain hymyilee autuaasti ympäriinsä, mutta semmosta se on!
Lue myös:
Ammatin kysyminen on tylsä aloitus