Kuolemaa ja elämää
Lauantaiaamu, juhlimisesta raukea olo.
Marraskuu on soljunut tuttuun tapaan
Istuskelen junassa Turusta Helsinkiin, sain juuri äsken nuorimman heijattua (pienen itkuraivon saattelemana) uneen. Olen siirtynyt siihen vaiheeseen, jossa laulan millä tahansa julkisella paikalla Kas kuusen latvassa oksien alla, jotta tuo ukko vain nukahtaisi.
Kipeenä, tekee mieli horista
En muista, koska olisin viimeksi ollut kipeänä tällä lailla, että nousee raju kuume ja paleltaa kauttaaltaan, etenkin yläselkä tuntuu siltä kuin joku napajäätikön tuuli tuivertaisi jostain aukosta sisään.
Marraskuun marinointia
En tiedä mitä tästä olisi tullut, jos en olisi aloittanut vimmaista jouluttamista heti marraskuun alusta. Olen vähän yllättynyt siitä, miten ankeat meiningit nyt on ollut, olen kuitenkin äitiysvapaalla!
Pyhäinpäivänä ajattelen
Pyhäinpäivä. Nämä marraskuiset lauantait ovat aina mun mielestä ankeita, ja ilmeisesti lapsetkin aistivat sen. Ovat levottomia, kärttävät ruutuaikaa, eivät suostu mihinkään järkevään, jota me aikuiset löysästi yritämme maanitella heitä tekemään.