Työvuosi pulkassa, huh!

Laitan muutaman tunnin päästä läppärin kiinni ja jään joululomalle. Sain kuvattua kuitit ja syötettyä systeemiin, siivosin työpöydältä kymmenet kertyneet to do -listat (sekä mun syksyn mittaisen "kokeilen kuivattaa mandariininpalasia" -projektin) ja tein kattavan tehtävälistan tammikuulle.

Hitsi että on ollut kummallinen vuosi, myös töiden kannalta.

Tämä on ollut omanlaista räpiköimistä. Ensin olin alkuvuoden hoitovapaalla. Huhtikuussa "palasin työelämään"eli yritin keksiä tyhjästä tekemistä itselleni. Meidän oli nimittäin tarkoitus olla huhti-toukokuu perheen kanssa reilaamassa, ja olin sopinut sinne kaikenlaisia työhommeleita. Ne tietenkin kaikkki sitten peruuntuivat.

Ja about kaikki muukin, puhujakeikat, yhteistyöt ja niin edelleen. Meillä oli kyllä säästöjä, mutta Tiki oli juuri jäänyt hoitovapaalle, niin kurkkua vähän kuristi, että milläs hitolla me eletään tämä vuosi.

Meillä oli Merjan kanssa molemmilla tyhjät kalenterit, joten päätimme kokeilla, että mitä jos videoitaisiinkin verkkoon Rahakurssi säästämisestä ja sijoittamisesta.

Ensimmäisellä kerralla kun tavattiin, Merja kertoi, että on raskaana. Se oli suloista.

Etukäteen meillä ei ollut mitään hajua, miten homma toimisi ja että kiinnostaisiko ketään. Mutta alettiin käsikirjoittaa videoita ja kokonaisuuksia siitä, mitä itse olisimme muutama vuosi sitten halunneet kuulla. Siinä meni maalis- ja huhtikuu.

20 videota kuvattuna ja leikattuna myöhemmin olimme lopulta oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Ja niin oli moni muukin, sillä jo monta sataa ihmistä on käynyt kurssin!

Ja Merjan pieni vauva on syntynyt.

Syksyn pelastus oli tuo Ylen kanssa jo edellisvuonna sovittu Melkein kaikki rahasta -podcast. Sitä oli älyttömän kiva tehdä – ja siitä sai niin hyvin rahaa, ettei minulla ollut koko syksynä hätäpäivää toimeentulosta.

Ja sitten olen tehnyt tuota kirjaa, johon nyt onneksi sain apurahan. Siitä olen superiloinen.

Siinäpä syksy on mennyt.

Tiki menee tammikuussa takaisin töihin, Didi aloittaa päiväkodin.

Tämä ei ole nyt sellainen vaikeuksista voittoon -postaus.

Olo ei tunnu yhtään voittajalta, vaan siltä että haluan jatkaa Samuli Edelmannin Mun sydämel on kypärä -biisin luukuttamista. Se on antanut tänä vuonna niin paljon toivoa ja lohtua!

Kevät ja kesä vetivät jotenkin aivan finaaliin, eikä tämä syksy mitään iloa ja riemua ole ollut. Nyt haluan vain nukkua ja olla tekemättä yhtään mitään.

Päällimmäinen tunne on kuitenkin helpotus siitä, että hommat ovat menneet näinkin hyvin. Olen selvinnyt joululomalle, ja nyt saan aikaa ajatella ja käydä läpi tätä vuotta. Odotan sitä, että pää vähän tuulettuu.

Odotan uudenvuodenkävelyä, jossa juttelemme Raisan kanssa siitä, mitä haluamme aloittaa, lopettaa ja jatkaa seuraavana vuonna. Enpä tiennyt tuolloin vuosi sitten, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, eikä tiennyt kukaan muukaan.

Tässä vuodessa on ollut hirveästi hyvääkin, perheen kanssa oleminen, huvilan valmistuminen ja esimerkiksi meidän taloyhtiön yhteishenki. Niistä voisin puhua seuraavassa postauksessa, on kiva käydä läpi vuotta muutenkin kuin töiden kannalta.

Nyt teen vielä muutaman pikku hommelin ja sitten laitan läppärin kiinni. Seuraavan viikon aikana avaan sen korkeintaan siitä syystä, että haluan katsoa Netflixistä jouluelokuvia.

Levollista joulua ystävät. Me selvisimme. <3