Mitä ikinä se vaatiikaan
Yksi oman elinaikani vaikuttavimpia puheita on EKP:n silloisen pääjohtaja Mario Draghin puhe heinäkuussa 2012. Siinä Euroopan keskuspankki tekee kaiken voitavansa, jotta talouskriisistä selvitään ja euro pelastetaan.
Whatever it takes.
Onnen hetket Juliana
Yhtenä aamuna heinäkuussa päätin, että merkitsen ylös kaikki sellaiset hetket päivässä, jolloin tunnen valtavaa onnea.
Sitten voin myöhemmin lukea niistä. Ajatella, että tällaista elämä voi tarjota, ja se pitää muistaa.
Elämä on niin herttaisaa
Olen tänä kesänä tehnyt viime vuodesta valokuva-albumia. Taktiikkani on se, että ladon vain hirveän kasan kuvia valmiille taittopohjalle (tyyliin 16 kuvaa per sivu) ja sitten kopioin täältä blogista avainsanan kuulumiset-alla olevat postaukset albumin sivuille. En jaksa sen enempää kirjoitella kuvatekstejä, että tällöin ja tällöin tehtiin sitä ja tätä. Kuvat saavat kertoa minkä kertovat.
Elävät kuin pellossa ja ihan hyvä niin
Lapset ovat aivan täynnä naarmuja, hyttysen- ja paarmanpistoja ja Alpulla on jopa pinttynyttä öljyä (soutuveneen airojen lukosta) vatsassaan. Yleensä heillä on kasvoillaan jäänteitä mansikasta, vesimelonista tai ketsupista, ja hiuksetkin ovat ihan takussa, varsinkin Didin kiharapehko.
Elävät kuin pellossa.
Jotta pää pysyisi mukana
Kaksi viikkoa lomaa, viikko siitä täällä huvilalla. Tuntuu, että pää alkaa pikkuhiljaa päästää irti kaikista työjutuista. En enää heräile yöllä miettimään kirjaa tai mitään muutakaan työhön liittyvää. Tai jos herään, luen pari sivua Pikettyä ja olen taas unessa.
Kesän kepein mehu ja muita kuulumisia
Kaupallinen yhteistyö: Raikastamo
Kuten Raikastamon tyypit sanovat: ei ole mitään järkeä rahdata vettä ympäri maailmaa, kun sitä saa Suomessa hanastakin. Pikkujätti-mehupurkin kuljetuksen hiilijalanjälki on vain viidennes verrattuna kokonaisen litran hiilijalanjälkeen.
Pitäisi saada kuona pois päästä
Jännä olo. Olen koko kevään tähdännyt tähän hetkeen, kun on juhannus, kirja on lähtenyt painoon ja pystyn ajattelemaan jotain muuta kuin työhommeleita.
Onnellisia päiviä
Viime päivinä on ollut epäuskoinen olo. Että oliko tämä tämmöinen elämä mahdollista? Että aurinko lämmittää niin, että voi pelata lasten kanssa paljain jaloin puistossa palloa, juoda skumppaa Temppeliaukin kirkon kalliolla vielä iltayhdeksältä ilman takkia ja istua aamulla terassilla läppärin kanssa t-paidassa.
Lasten kohtelusta museo tunnetaan
Ystäväni Ilona ehdotti, että mennään lasten kanssa Kansallismuseoon. En ollut ihan tajunnut, että monet museot ovat tosiaan nyt taas auki.
Huhtikuista väninää
Viime aikoina on ollut semmonen levoton ja ärsyttävä olo. Osasyy on varmasti tuon kirjan kakkoskirjoituskierroksen kiireellä viimeistely, mutta on tässä kaikenlaista muutakin.
Juoksukoulu on ollut kevään pelastus
Ennen vihasin juoksemista, mutta nykyään rakastan sitä! En usko, että lopetan juoksemista ikinä.
Voidaanko haaveilla hetki
Lapsena minulla ja parhaalla ystävälläni oli tapana kertoa toisillemme haaveistamme. Rakastin myös haaveilla iltaisin sängyssä itsekseni.
Pieni Bäppäm asuu täällä
1 vuotta 9 kuukautta on hieno ikä ihmiselle!
Kiireinen eukko vänisee
Olen järjestänyt elämäni semmoiseen solmuun, että tammikuulle on kasaantunut kaikki ja kiirettä pitää.
Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2020
Aloitan, lopetan ja jatkan – toiveita vuodelle 2021!
Vuoden viimeisiä viedään, hyvä niin
Joulukuun viimeisiä viikkoja viedään.
Marraskuussa elämä on pientä
Marraskuussa arki on aika pientä, eikä aina niin kivaa.
Sakeaa menoa marraskuussa
Marraskuun meininki on saamaton.
Merkityksellisyys on kesällä ajan mittaamisen olennaisin yksikkö
Uuteen huvilaan kotoutuminen on ollut prosessi
Muuton jälkeen kotoutuminen uuteen paikkaan vie aikaa. Myös silloin, kun kyse on kesämökistä.