Julia Thurén on
toimittaja, tietokirjailija, somen ammattilainen, valtiotieteiden maisteri ja kolmen lapsen äiti Helsingistä (ja vähän myös Turusta).
toimittaja, tietokirjailija, somen ammattilainen, valtiotieteiden maisteri ja kolmen lapsen äiti Helsingistä (ja vähän myös Turusta).
Ihanaa, kaksion remontti on valmis! Nyt esittelen lopputuloksen.
Mä sanoin just puolisolle, että tämä on ehkä mun elämän kivoin marraskuu. Ehkä vähän erikoista, kun marraskuuhun on kuulunut mm Trumpin valinta ja isoäidin hautajaiset. Mutta silti.
Viikko takana valtakunnallista maanpuolustuskurssia.
Lauantaiaamu, juhlimisesta raukea olo.
“Muista puolustaa perheen kunniaa!” mulla on tapana huikata Tikille, kun hän pelaa puhelimellaan Call of Dutyä.
Ennen syyslomaa ajattelin, että apuvaaa mulla ei nyt olisi missään tapauksessa nyt aikaa irrottaa töistä viikkoa. Tämä syksy on ollut aivan horror kiireinen, kun marraskuu menee kokonaan siellä maanpuolustuskurssilla.
Syyskauden puoliväli on käsillä, ja elämä on täynnä kivoja mainitsemisen arvoisia juttuja.
Käytiin Tikin kanssa syömässä Maukussa perjantaina (juhlittiin hänen synttäreitään), ja keskustelu ajautui siihen, että nyt alkaa helpottaa.
Illoista on vihdoin tullut parempia meillä!
Ilmastonmuutos näyttää edenneen sellaiseen pisteeseen, että syyskuu on oikeasti kesäkuukausi.
Mä olen miettinyt viime aikoina lapsettomia ystäviäni. Sitä, mitä he voivat parhaimmillaan olla ja merkitä ihmiselle, jolla on pieniä lapsia. Käytän esimerkkinä ystävääni Erkkaa.
Hanne kutsui meidät yökylään!
Tiedättekö sen tunteen, kun elämä tuntuu joskus ”oikeammalta”?
Ajettiin tänään tänne huvilalle kuukauden tauon jälkeen. Vastassa oli heti rakkaat serkut, ja leikit jatkui just siitä mihin ne heinäkuun vikoina päivinä jäi.
Joo siis tämä remontoiminenhan on aivan sietämätöntä. Siitä huolimatta, että minä en asu rempan keskellä, en tee tuolla työmaalla yhtään mitään itse ja tämä ei periaatteessa vaikuta mun arkeeni mitenkään. Mutta kyllä se sitten kuitenkin vaikuttaa.
Remonttia remonttia!
Tätä kirjaa olen odottanut ja katsonut vierestä viimeiset puolitoista vuotta, kun se valmistuu.
Nyt on taas sellainen kupliva onni valahtanut muhun, että haluan merkitä sen muistiin.
Meidän asumiskuviot on nyt ratkaistu! Hurraa!
Alkukesään kuuluu suunnitelmia ja unelmia ja loman päätteeksi voi huomata, että hupsista juu ei kyllä taaskaan. Nämä asiat eivät edelleenkään toteutuneet, osa on ollut kesän toivelistalla jo vuosia.
Äskeinen postaus äityi niin äiteläksi, että tuuppaan heti perään myös tämän: kesässä on ollut paljon hetkiä, joita en muistele kaiholla.
Viimeinen ilta huvilalla.
Viime lauantaina tunne iski ensimmäisen kerran: tämä kesä loppuu ja en saa sitä koskaan takaisin.
Kävin lasten kanssa road tripillä!
Elämän isot ihanat jutut ovat usein jonkinlaisen sattuman seurausta.
Nyt heinäkuussa olen tehnyt sitä, mitä teen aina heinäkuussa: valokuva-albumia edellisestä vuodesta, eli nyt käsittelyssä on vuosi 2023.
Mä olen parhaimmillaan vanhempana silloin, kun tiedän, että tulevaisuudessa on hetki, kun saan olla yksin, ei vanhempana, minä vain.